Rannikkoprikaatin varusmiehet: Jos sota tulisi, olisimme valmiina – näin kiristyneestä turvallisuustilanteesta ajattelevat nuoret miehet, joita on koulutettu pärjäämään rajuimmissakin myrskyissä

Upinniemessä palveluksensa suorittaneet espoolaismiehet ovat opetelleet pärjäämään hyisissä oloissa. Venäjän aloittama sota Ukrainassa on terävöittänyt puolustusvoimien toimintaa.

Edessä aukeaa saaristo ja Suomenlahti.

Meriluontoa on rauhoittava katsella, mutta samalla se toimii harjoituspaikkana Rannikkoprikaatille, jonka päätukikohta sijaitsee Kirkkonummen Upinniemessä.

Kolme espoolaista varusmiestä, korpraali Aaro Nieminen, alikersantti Pauli Laine ja upseerikokelas Matias Vuorinen, ovat suorittaneet palveluksensa näissä maisemissa. Korona-aikaan aloittaneiden ja Ukrainan sodan kiristämässä ympäristössä palveluksensa lopettavien varusmiesten aika on ollut poikkeuksellinen. Silti perusajatus on säilynyt samana: vaikka horisontti on juuri nyt rauhallinen, on oltava valmiina pahimpaan.

Varusmiehet eivät ole kiristyneestä tilanteesta huolissaan.

– Ei se (sota) ole käytännössä muuttanut palveluksessa mitään. Ehkä silti konkretisoinut (henkisesti) sitä miksi täällä ollaan, Nieminen sanoo.

Meritiedustelukomppanian päällikkö, kapteeniluutnantti Johan Majander on samaa mieltä. Hän lisää, että varusmiesten kanssa keskustellessa ajatukset palveluksen ympärillä ovat palanneet vanhaan:

– Vielä hetki sitten korostettiin kokemuksia ja elämäntaitoja. Nyt maanpuolustustahto on taas polttopisteessä.

Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyksen ensishokki on laantunut.

– Aluksi valtasi pieni epäusko, mutta ei se enää samalla tavalla ole pinnalla. Kyllä se silti sai miettimään eri tavalla omaa tehtävää ja roolia, Nieminen sanoo.

Myös Matias Vuorisen mielestä keskustelu Ukrainasta on tuvissa vähentynyt. Sama pätee vanhempien reaktioihin.

– Tietenkin varsinkin äiti oli aluksi hieman huolestunut, mutta sittemmin sekin huoli on siirtynyt sivuun, Aaro Nieminen lisää.

Kiristynyt tilanne ei ole näkynyt siviilissä, koko kolmikko huomauttaa.

Espoossa meritiedustelukomppania on harjoitellut esimerkiksi Haukilahden edustalla olevassa Miessaaressa. Ainakin Nieminen on ollut mukana.

Kapteeniluutnantti Majanderin mukaan komppanian henkilökunta ja varusmiehet koulutetaan selviytymään saaristossa kaikissa olosuhteissa. Loppukaudella harjoitukset suoritetaan käytännössä ilman ohjausta.

Nuori aliluutnantti Oskari Parttimaa, joka myös on espoolaislähtöinen, on koulutuksessa mukana ”haamuna”. Hänen tehtävänään on seurata toimintaa ja puuttua vasta, jos on pakko.

– Periaatteessa pitäisi pystyä toimimaan jopa luodolla jonka yli pyyhkivät aallot, Majander naurahtaa.

Paras asuste kylmää vastaan on tuulen- ja vedenpitävä päällyskerros, jonka alle puetaan villainen väliasu. Jaloissa on pakkassaappaat huopavuorilla.

Tärkein ”varuste” on silti ymmärrys sääolosuhteista: suojaan on osattava etsiytyä tarpeen tullen.

Harjoituksissa ryhmän jäsenet joutuvat pitkäkestoiseen rasitukseen. Siinä oppii paljon sekä itsestään että palvelustovereista. Toisaalta rankat ja haastavat kokemukset lisäävät yhteishenkeä.

Pauli Laine sanoo, että kiinnostava toimintaympäristö oli yksi syy hakeutua Upinniemeen. Muina syinä muut mainitsevat lyhyen matkan: Espoosta ajaa Upinniemeen puolisen tuntia.

Tyyni suhtautuminen kiristyneeseen tilanteeseen johtaa keskustelun puolustusvoimien keskeiseen valttikorttiin: resilienssiin eli mukautumiskykyyn.

Se mikä muualla yhteiskunnassa on aiheuttanut epävarmuutta, on Johan Majanderin mielestä vain teroittanut puolustusvoimien tekemistä.

Tosipaikassa kaupunki-infraa venelaitureista lähtien sovellettaisiin puolustustarkoituksiin. Syytä pelkoon ei kuitenkaan ole: Suomessa valmistaudutaan ennen kuin on kiire, hän sanoo.

Korpraali Nieminen on kokenut asian palvelusaikana samoin:

– Jos sellainen vastaava tilanne kuin Ukrainassa kohdistuisi Suomeen, täällä oltaisiin valmiina.

Kaupunkilaisten ja maakunnista tulleiden varusmiesten välillä ei kukaan ole huomannut eroja. Myöskään Ukrainassa käydyt kaupunkitaistelut eivät ole vaikuttaneet tunnelmiin:

– Olisihan se tietysti hurjaa jos taistelu tulisi kotikaupunkiin asti, mutta hirveästi ei ole tullut mietittyä sellaista skenaariota, Laine pohtii.

Kauempaa kuuluvat laukaukset vaikenevat hetkeksi. Ilman merimaiseman ohi kulkevia maastopukuja näkymä olisi kuin rantaraitilta. Palveluksen jälkeen Vuorinen, Laine ja Nieminen palaavat arkeen ja opiskeluihin.

Lopuksi on pakko kysyä klassikkokysymys: montako aamua jäljellä?

Kaksikymmentäkolme – jokaisella.

Harjoittelu

Viikko tai pidempäänkin

Meritiedustelukomppanian ryhmät harjoittelevat noin viikon pituisia jaksoja saaristossa. Myös pidempiä harjoituksia on ollut.

Käytössä on useita veneitä. Eniten käytetään Uisko- ja Jurmo-luokan veneitä, mutta myös pienveneet, kuten Buster L, ovat kalustossa.

Harjoituksissa käytetään harjoitusampumatarvikkeita, eli tuttavallisemmin paukkupatruunoita. Kovat ammukset ovat käytössä, kun ryhmät ampuvat maalilaitteita saaristossa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut