Huhtikuussa menehtynyt Kauko ”Kake” Myller tunnettiin saunomisen suurmiehenä.
Tänään heitetään vettä ämpärillä – Kaken muistoksi, linjaa Petri Guilland, 52.
Helsingin urheilutalon saunaan laskeutuu hyväksyvä hiljaisuus. Lauteilla istuvat miehet nyökkäilevät.
Sitten Guilland nostaa saunassa ylös pikkuruisen ämpärin. Ja saa naurunremakan aikaiseksi.
Saunalegenda Kauko ”Kake” Myller – jonka muistoa saunassa nyt kunnioitetaan – ei nimittäin heittänyt vettä pienellä ämpärillä.
Kauko Myller nukkui pois huhtikuun lopulla 82-vuotiaana. Ystävien mukaan hän oli karismaattinen henkilö, joka asetti muut itsensä edelle.
Myller nousi vuosikymmenten varrella löylymestarin asemaan Helsinginkadulla. Urheilutalon kuuma sauna nimettiin hänen mukaansa ”Kaken Grilliksi” vuonna 2019.
– Kaikki tunsivat Kaken ja Kake tunsi kaikki, sanoo veli Jorma Myller, 69.
Aikoinaan lämpö nousi poikkeuksetta 110 asteeseen. Ystävien mukaan harva pystyi istumaan ämpärillä vettä heittäneen Myllerin kanssa saunassa edes alalauteilla.
Myllerillä oli tapana kätellä ja tervehtiä kaikki saunaan tulijat. Myös muut omaksuivat tavan.
Filosofiaan kuului sekin, että saunassa kaikki ovat samanarvoisia. Tittelit riisuttiin vaatteiden mukana.
Tosin Myller antoi kaikille lempinimet. Ne mukailivat usein ammattia. Kaikkien kohdalla oikeita nimiä ei edes tiedetty.
– Oli haudankaivajaa, komisariota, lentäjää ja torikauppiasta, kuvailee Pekka Linnainen, 66.
Saunassa puhuttiin muun muassa elämän merkityksestä: Myller oli lukenut mies, vaikka oli käynyt vain kansakoulun. Kotoa löytyi sadoittain tietokirjoja ja muuta kirjallisuutta.
Yleensä huumori oli lauteilla tärkeässä roolissa.
– Hänellä oli käsittämättömän hauskoja juttuja. Koko saunaporukka nauroi aina, kuvailee Sean ”Irlanti” Nugent, 52.
Sauna taisi pelastaa Myllerin. Takana oli ollut suuria suruja: miehen lapsi oli otettu huostaan, ja hän koki tämän epäoikeudenmukaisena.
Viimeistään sen jälkeen Myller ryhtyi käymään Urheilutalon saunassa päivittäin.
– Se kertoo paljon, että Kake kävi alamaissa ja nousi arvostetuksi ’laumanjohtajaksi’, sanoo Linnainen.
Petri Guilland kirjoitti vuosia sitten Myllerin lapselle kirjeen. Yhtenä päivänä lapsi soitti takaisin ja Guilland pääsi kertomaan, miten hieno mies Myller on.
Lapsi ja Myller tapasivat vielä miehen viimeisinä vuosina. Hän tuli myös paikalle muistotilaisuuteen.
Urheilutalon saunojilla on monta tarinaa Mylleristä. Ja nehän kasvavat tunnetusti korkoa vuosien mittaan.
Esimerkiksi 1970-luvulla Myller työskenteli rautatiellä, kun kuuleman mukaan juna törmäsi häneen.
– Kake kierähti penkkaa alas ja käveli kotiin, mutta junan veturi piti hinata pois, Eero Kirves, 68, heittää.
Ja painoja nostelleen Myllerin kättely oli puolestaan käsittämättömän vankka.
– Puristus oli niin kova, että heikoimmilta menivät sormet, Jorma Myller murjaisee.
Jotain kertoo sekin, että Kaken saunakerho jatkaa yhä toimintaansa ja kokoontuu usein. Saunomisen ytimessä eivät ole löylyt, vaan yhteisöllisyys.
Lopuksi on syytä kuunnella vielä yksi tarina.
Ahti ”Jooga” Merivirta, 74, käveli kerran Urheilutalolta Myllerin kanssa kahvittelemaan. Ulkona oli satanut lujasti.
Tieltä löytyi kastemato: vaarassa joutua tallotuksi. Merivirta seurasi vierestä, kun Myller nappasi sen yllättäen kouraansa.
– Sitten Kake kaivoi nurmikolle montun ja asetti madon sinne.
Tämä tarina on tosi. Ja juuri se taitaa kertoa Mylleristä paljon? Merivirta nyökkää ja on hetken hiljaa.
– Niin, hän sanoo, ystäväänsä muistellen.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Länsiväylän sisarlehti Helsingin Uutisissa.