Laura Foon saunottaa työkseen ihmisiä ja jakaa perinnetietoa.
Sauna-akka. Sellaista ei joka pitäjästä löydy, mutta Vantaaltapa löytyy. Laura Foon, 36, työskentelee perinnesaunottajana eli rennommin sauna-akkana.
– Monesti suomalaiset ajattelevat, että kyllähän me nyt saunoa osataan. Saunominen voi olla kuitenkin paljon enemmän kuin päivän nollaus löylyissä istuen, hän kertoo.
Foon käy saunottamassa työporukoita, joogaretriittiläisiä, polttariseurueita ja turistiryhmiä. Hän pitää myös kaikille avoimia perinnesaunahetkiä.
– Silloin kun saunassa on toisilleen vieraita ihmisiä, kaikilla on pyyhkeet tai uikkarit päällä. Jotkut työporukat saattavat olla niin läheisiä, että saunovat ilman pyyhkeitä.
Oli pyyhe tai ei, Foon vakuuttaa saunaelämyksen toteutuvan. Foonin perinnesaunahetki alkaa aina metsästä, jos mahdollista. Mukaan kerätään kasveja ja yrttejä, joiden tiedetään edistävän terveyttä ja tuottavan hyvinvointia. Kasveja käytetään esimerkiksi löylyvedessä ja hauteissa, joilla hellitään ihoa.
Saunavihdat kootaan myös hyvinvoinnin näkökulmasta. Onko muuten sauna-akan kädessä vihta vai vasta?
– Vihta. Paitsi lemmensaunassa on lemmenvasta, koska se sointuu paremmin, Foon naurahtaa.
Vihdotaan vanhat suolat pois janottamasta.
Läpi saunottamisen Foon kertoo suomalaisesta saunahistoriasta, monesti lorutellen, loitsuja lausuen ja saunalauluja laulaen. Foonilla ei tule työssään kylmä, sillä hän saunottaa aina myssy ja pellavamekko yllään. Saunahattu pitää pään lämmön tasaisena, mikä on Foonin mukaan tärkeää, kun ollaan monta tuntia saunassa töissä.
Kipinä uraan saunan lämmössä syttyi lomamatkalla Latviassa.
– Pienen tyttäreni kanssa kävimme saunottajalla ja ajattelin, että vau! Kokemus oli pysäyttävä, hän muistelee.
Foonin mukaan saunottamisen perinnekulttuuri on Baltian maissa hyvin vahva. Foon kokee, että Suomessa saunomisen kulttuuri on vahva, mutta perinne on jäänyt vuosien jalkoihin.
– Ei tarvitse mennä kuin pari sukupolvea taaksepäin, kun meillä vauvat syntyivät saunaan, vihtojen kanssa hoidettiin kehoa ja löylyveteen laitettiin koivun lehtiä.
Baltiassa saunottaja pyydetään tänäkin päivänä paikalle, kun perheessä on vastasyntynyt tai nuoripari aikoo vihille. Tapahtumat ovat Foonin mukaan hyvin seremoniallisia.
Myös Foon puhuu saunaseremoniasta, kun hän järjestää lemmensaunan vaikkapa hääparille.
– Lemmensaunaan tuodaan pihlajaa tai koivua, jotka molemmat ovat perinteen mukaan lemmenpuita. Vihdotaan vanhat suolat pois janottamasta ja puhdistaudutaan lemmenjuomalla, hän selvittää.
Alkoholia ei sauna-akan lauteilla nautita, vaan janoa taltutetaan yrteistä tehdyllä juomalla.
– Tavoitteena on hyvinvoinnin lisääminen. Saunan hyvien vaikutusten tunteminen on tärkeää, hän kiteyttää.
Foonin mukaan saunan taika syntyy aitoudesta.
– Saunassa ei tarvitse olla mitään roolia. Siellä ollaan ilman titteleitä, juuri sellaisina kuin ollaan.
Tie perinnesaunottajaksi on vaatinut runsaasti itseopiskelua. Foon on ammatiltaan myös hieroja.
– Perinteessä on paljon viisautta, joka on hyvin käyttökelpoista myös tänä päivänä. Kuitenkin monesti etsimme apua vaivoihin ja kolotuksiin muiden maiden lääketieteistä, vaikka meillä on jo kaikki tarvittava, hän toteaa.
Foon viittaa metsään, josta voi hänen mukaan ammentaa terveyttä ja hyvinvointia loputtomasti. Tällä hetkellä Foon saunottaa siellä, missä saunotettavia on. Hän haaveilee omalle yritykselleen, Mielikin metsälle, pysyvää saunaa Vantaalta.