– Tässä on kaksi ahventa. Tässä alamittainen kuha. Sen heitän takaisin, Christer Hackman toteaa irrottaessaan kaloja verkosta.
Hackman on espoolainen muusikko, joka toimii Hanasaaressa sijaitsevan Ravintola Platsin kalastajana. Nyt Hackman pyytää juuri ahventa, koska sitä on ravintolan kesämenussa.
Tällä kertaa kahdesta verkosta nousee kymmenkunta ahventa ja muutama särki. Lahnat ja kiisken Hackman heittää takaisin mereen. Myöhemmin koettavaksi jää vielä neljä verkkoa.
– Ei kovin hyvä saalis. Yhdestä verkosta saattaa tulla parisenkymmentä ahventa, Hackman kertoo.
Verkot sijaitsevat Hanasaaren omalla vesialueella kulttuurikeskuksen ympärillä. Usein kalakaverina on Ravintola Platsin kokki Christian Sippel. Aiemmin kalastettiin soutuveneellä, mutta tänä kesänä käytössä on aurinkovoimalla toimiva moottorivene.
– Kun on lämmin vesi, täytyy verkot kokea usein, kaksi kertaa vuorokaudessa. Muuten kuumuus verottaa laatua, Hackman sanoo ja heittää eväkkäiden päälle jäämurskaa.
Hackman on tiedemiessuvusta, ja parikymppisenä hän aloitti yliopisto-opinnot fysiikassa, säätieteessä ja matematiikassa.
– Nuorena oli paineita akateemiseen uraan, Hackman muotoilee.
Luonnossa ei koskaan tule tylsyyden olotilaa.
Christer Hackman
Hackmanin äidin isä Erik Palmen oli kansainvälisesti tunnettu suomalainen meteorologian tutkija ja isän isä Wictor Hackman puolestaan arvostettu geologi. Hackmanin isä oli biologi ja äiti psykologi.
Opinnot saivat kuitenkin jäädä, kun muusikkopiirit veivät mukanaan. Hackman soittaa monenlaisia lyömäsoittimia pääinstrumenttinaan darbuka, käsirumpu, jota käytetään perinteisesti arabialaisessa musiikissa.
– Olen erikoistunut arabialaiseen ja turkkilaiseen musiikkiin. Vahvinta soittamisessani on improvisaatio, hän kertoo.
Hackmania on kuultu muun muassa oopperassa, kaupunginteatterissa ja Värttinässä. Lisäksi hän on toiminut vuosikausia teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella säestäjänä. Onpa hän säestänyt tanssija Jorma Uotistakin.
Tällä hetkellä Hackman toimii Helsingin tarinateatterin muusikkona.
Kalastamisesta Hackman innostui enonsa esimerkistä pikkupoikana. Kalojen narraamisessa tuntui olevan jotain mystistä, ja heti ensimmäinen kalastusreissu piti otteessaan niin, että aurinko poltti muistoksi pysyvät arvet selkään.
– Kalastus, varsinkin onkiminen toimii itselleni kuin meditaationa, hän kuvailee.
Aina kalastaminen ei ole helppoa, sillä saaliiseen vaikuttavat monet seikat, kuten se, mihin verkot onnistutaan myrskysäällä laittamaan ja miten kala yleensäkin liikkuu.
Hackmanin näppituntuman mukaan kalaa tulee nyt vähemmän kuin aiemmin. Hän uskoo, että asiaa selittää esimerkiksi merimetsokannan kasvu.
– Yksi merimetso syö päivässä 400 grammaa kalaa ja kanta on kasvanut. Tänä keväänä tässä lähellä oli noin 3 000 merimetson parvi, Hackman kertoo.
– Lisäksi hylkeet käyttävät verkkoja hyödykseen omassa kalastamisessaan.
Siian sesonki on syksystä alkukevääseen ja silakan toukokuussa, Hackman kertoo.
– Haukia ei tule paljoa ja made näyttää vähän hävinneen.
Hackmania vetää luontoon myös marjastus ja sienestys. Hänet nähdään ämpäri kädessä Nuuksiossa ja muualla erityisesti mustikka-aikaan, sillä hän on tottunut keräämään tuhat litraa mustikoita kesässä.
– Olen riippuvainen luonnosta. Luonnossa ei koskaan tule tylsyyden olotilaa vaan tuntuu, että elämällä on merkitystä. Neljä vuodenaikaa on valtava rikkaus, Hackman miettii.
Kotona ei syödä kalaa, sillä vaimo ja tyttäret ovat kalalle allergisia. Sen sijaan Hackman saattaa kokata vaikkapa intialaista.
– Olen tehnyt aika lailla omia valintojani ja saanut elää sellaista elämää, mikä tuntuu mielekkäältä.
