Liki 100-päinen lammaskatras huolehtii Camillan ja Mikaelin tilan maisemanhoidosta – "Näiden kohdalla tiedän varmasti, että ne ovat eläneet onnellisen elämän", sanoo tilan emäntä

Mää!!

Lammaskuoro ottaa tulijan vastaan riemukkain määkäisyin Pellingin Sundössä, vain muutaman sadan metrin päässä lossirannasta. Innokkaimmat tuppaavat kerjäämään rapsutuksia, uteliaimmat nypertävät jo takin vetoketjua ylös alas ja maistelevat taskun läppää.

– Ne tykkäävät kaikenlaisista ulokkeista, tilan emäntä Camilla Sundbäck nauraa.

Osa porukasta keskittyy märehtimiseen. Se on niille lähestulkoon elämäntehtävä.

Ensimmäiset lampaat tulivat Sundön tilalle 30 vuotta sitten. Ensin niitä oli viisi. Lempeät eläimet hurmasivat Sundbäckin leppoisuudellaan. Nyt niitä on tilalla lähes sata.

Lähes kaikki ovat rodultaan suomenlampaita. Tänä vuonna tilalle on kuitenkin hankittu myös muutama gotlanninlammas. Niillä on hieno, miltei hopeisena kiiltävä harmaa villa.

– Tämäkin on kokeilu. Katsotaan, onko niitäkin kohta sata, Sundbäck nauraa. Hän näkee jo mielessään ihanat kiiltävät langat, joista saa loihdittua mitä ihanampia käsitöitä.

Harmailla uuhilla ei ole vielä nimiä. Ellei sada kovasti, pääsevät ne mukaan Pellingin kesätorille 11. kesäkuuta.

– Järjestämme niille 30-vuotisjuhlamme kunniaksi nimikilpailun.

Gotlanninpässillä sen sijaan on jo nimi. Siihen vain liittyy pieni ongelma.

– Edellinen omistaja antoi sille nimeksi Putin. On selvää, että sekin tarvitsee uuden nimen.

Pellingin väkiluku moninkertaistuu kesäasukkaiden myötä kesäisin. Myös Sundön tilalla käy kuhina. Lampaat ovat vain osa toimintaa tilalla, jonka juuret juontavat 1700-luvulle asti. Tilan isäntä Mikael Sundbäck viljelee maita jo kymmenennessä sukupolvessa.

Tila tunnetaankin avomaanvihanneksistaan. Ensimmäiset perunat, punajuuret, salaatit ja sipulit kypsyvät yleensä juhannukseksi, ja satoa saadaan pitkälle syksyyn. Lisäksi tilalla viljellään joulukuusia sekä pyöritetään vuokramökkitoimintaa.

Lampaalla on erinomainen muisti.

Tilan tuotteita myydään Pellingin kesätorilla ja omassa pienessä tilapuodissa, joka on auki ympäri vuorokauden viikon jokaisena päivänä.

– Tämä perustuu täysin luottamukseen. Asiakas valikoi haluamansa tuotteet ja jättää maksun joko lippaaseen tai maksaa MobilePaylla. Kaikki on sujunut aina hyvin. Kyllähän etenkin ulkomaalaiset ihmettelevät tätä. He sanovat, ettei tällainen olisi heillä mahdollista, Sundbäck sanoo.

Lampaiden tuottamasta villasta syntyy lankoja, villapaitoja, sukkia, saaleja, vilttejä, kaikkea ihanaa. Osa lampaista päätyy pataan, ja niistä saadaan myös suosittuja taljoja.

– Alkuvuosina en itse pystynyt syömään niiden lihaa. Nyt ajattelen niin, että tässä maailmassa on usein vaikea tietää, mitä oikeasti syö. Näiden kohdalla tiedän varmasti, että ne ovat eläneet onnellisen elämän ja olen pitänyt niistä mahdollisimman hyvää huolta, Camilla Sundbäck sanoo.

Lampaista vain osa laiduntaa kesällä pihapiirissä. Muut on viety veneellä lähisaariin, osa Kabböleen asti.

– Nuoret pässit menevät omalle saarelleen. Niiden mukaan lähtee yksi vanhempi pässi, joka opettaa niille, missä syödään, missä juodaan ja miten ollaan.

Kokeneet siitosuuhet näyttävät viihtyvän merimatkalla. Ne ojentelevat turpaansa tuulta kohti, ihan kuin saaristoluonto ja ruohon tuoksu jo leijailisivat niiden herkkiin sieraimiin.

– Ne tietävät, mihin pääsevät. Lampaalla on hyvä muisti.

Karitsat katsovat mallia. Ne aistivat vanhempien lampaiden tyytyväisyyden ja osaavat odottaa jotain hyvää tapahtuvaksi. Kukaan ei rettelöi veneellä.

Lammas on saariston karuilla rannoilla oiva maisemanhoitaja. Ne pystyvät liikkumaan vaivattomasti vaikeassakin maastossa, löytävät pienimmätkin ruohotupsut ja syövät laitumensa tarkasti myös kivikoiden ympäriltä.

Lampaita käydään katsomassa saarissa säännöllisesti. Pellingissä on paljon ilveksiä ja karhujakin, mutta niiltä Sundbäckien lampaat ovat säästyneet. Suurin uhka saarissa vapaina laiduntaville lampaille onkin ihminen.

– Ja ajattelemattomuus. Saariin tullaan veneillä, ja päästetään koirat irti juoksemaan. Jos ne lähtevät jahtaamaan lampaita, ne voivat juosta aivan päättömästi mihin vain. Kun ne eivät pääse muualle pakoon, ne menevät mereen, Camilla Sundbäck kertoo.

Ja sitten voi käydä huonosti.

– Lammas ei osaa uida. Se pärjää pienen hetken, mutta läpi kastuessaan villa on niin painavaa, että lammas painuu pohjaan. Lisäksi sen jalat ovat niin ohuet tikut, ettei niillä oikein melota.

Koirien aiheuttamat tuhot ovat onneksi harvinaisia. Sundbäck kuitenkin toivoo, että jokamiehen oikeudella saariin rantautuvat pitäisivät koiransa kytkettyinä.

Kotiin jäävät lampaat hoitavat pihapiirin luontoa sekä tilan joulukuusiviljelmiä syömällä heinän niiden juurelta. Yksi tärkeä kesätyö on ottaa pihaan saapuvat vieraat vastaan. Lampaat ovatkin monen paikalle saapuvan lapsiperheen kesän kohokohta.

– Ne nauttivat rapsutuksista, mutta herkkuja niille ei saa antaa. Lampaalla on herkkä maha. Lisäksi se oppii nopeasti huonoille tavoille.

– Moni tykkää ottaa muutaman kesälampaan pihalle, jos on tarpeeksi tilaa. Ensimmäinen neuvoni onkin aina, että älkää koskaan antako niille leipää tai muita herkkuja. Ne oppivat todella nopeasti ja alkavat herkkujen toivossa huutamaan joka kerta, kun näkevät ihmisen. Meille on joskus palautunut kesälampaita, kun ihmiset eivät ole kestäneet enää kuunnella niitä, Sundbäck naurahtaa.

Toinen neuvo kesälampaita haaveilevalle on, että lampailla on oltava riittävästi tilaa ja ruokaa.

– Ne ovat miltei koneita, mitä syömiseen tulee. Jos ruoho loppuu, ne oppivat nopeasti, missä on aidan heikoin kohta ja syövät sitten naapurin kukat, kauneimmat ensin.

Koska lampaan asenne elämää kohtaan on melkoisen leppoisa, ja sen kiireet koostuvat lähinnä syömisestä ja märehtimisestä, moni pitää lammasta hiukan tyhmänä eläimenä.

Cambridgen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan lammas voi oppia tunnistamaan kuvista julkkiksia. Ne erottivat lähes erehtymättä muun muassa ex-presidentti Barack Obaman ja näyttelijä Emma Watsonin muiden saman näköisten henkilöiden joukosta.

Toisen tutkimuksen mukaan tarkkasilmäinen lammas pystyy tunnistamaan noin 50 lajitoveriaan kasvoista, myös kuvista.

– Lampaalla on erinomainen muisti. Eräällä perheellä oli meiltä kesälampaita. Heillä oli myös koira. Kun he tulivat seuraavana kesänä käymään, lampaat juoksivat heti katsomaan sekä koiraa että ihmisiä, ne eivät pelänneet koiraa ollenkaan, Camilla Sundbäck kertoo.

Kaiken kaikkiaan sosiaalisuus on tärkein lammasta määrittävä piirre. Laumassa kaikki syövät, juovat, liikkuvat ja lepäävät samaan aikaan. Yksin jäädessään lammas stressaantuu.

– Lammas on lauhkea, hyvin lempeä olento. Se mieluummin väistää kuin hyökkää. Mutta nälkäisenä se on kärsimätön, ja ääni sen veroinen!

Tämä juttu on julkaistu aiemmin Uusimaa-lehdessä.

30

Sundön lammastilalla on juhlavuosi.