25-vuotiaat kaverukset perustivat Finnooseen kaupungin ainoan kahvipaahtimon.
Andre Sild kääntää pyörästä. Paahtimesta avautuu luukku, ja 20 kilogrammaa noin 10 minuuttia paahtuneita kahvipapuja juoksee jäähdyttimelle, joka sekoittaa ja tuulettaa niitä.
– Jäähdytys on tärkeää, koska ilman sitä paahtuminen jatkuu, Sild kertoo.
Ruskeaksi paahtuneet pavut pyörivät jäähdyttimessä, kunnes paahtaja toteaa niiden jäähtyneen riittävästi.
– Siinä meillä olisi nyt valmista kahvia.
Olemme Espoon Finnoossa, jonne 25-vuotiaat espoolaiset kaverukset ovat perustaneet kaupungin ainoan kahvipaahtimon, Espoon kahvipaahtimon.
Tänään paikalla on vain Andre Sild, sillä Perko Fagerberg pyörittää paahtimon kesäkahvilaa kauppakeskus Sellon Viaporintorin kesäterassilla.
Yrittäjillä pitää kesällä kiirettä, koska ravintola-alalla on niin kova työntekijäpula, ettei kesäkahvilaan löytynyt ammattitaitoista baristaa.
– Mutta nuorena jaksaa vielä, Sild naurahtaa.
Espoon kahvipaahtimon toiminta alkoi ensin toisen paahtimon tiloissa Vantaalla.
Vuodenvaihteessa paahtimo sai omat tilat Finnoosta, ja ensimmäiset espoolaiset kahvit valmistuivat maaliskuun lopulla.
Nyt valikoimassa on yli 20 kahvia, joita myydään paahtimolla, kesäkahvilassa ja osassa Espoon K-kaupoista. Myynti on alkamassa myös Espoon Prismoissa.
– Yrityksille tehdään myös kahveja omilla etiketeillä, Sild kertoo.
Virosta Suomeen lapsena muuttanut Andre Sild on työskennellyt nuoresta iästä huolimatta kahvien parissa jo pitkään. Hän päätyi alalle traagisen tapauksen seurauksena.
Kun Sild oli 15-vuotias, hänen isänsä katosi yllättäen ja löytyi myöhemmin kuolleena. Sild otti isänsä yrityksen ohjat.
– Se oli kuitenkin hänen elämäntyönsä. Tuli sellainen olo, että en voi antaa sen vain olla, hän sanoo.
Sild ei ole itsekään varma, miten selvisi vaikeassa tilanteessa.
– Oli siinä vähän tekemistä, kun piti mennä tapaamiseen tai maistattamaan kahveja eikä ollut edes ajokorttia, hän naurahtaa.
Sild teki välissä muitakin töitä, mutta kahvin paahtaminen veti puoleensa.
– Kun markkinoilta ei löytynyt mielekästä kahvia, piti alkaa taas tehdä itse.
Liikekumppaniksi löytyi nuoruuden kaveri Perko Fagerberg, joka on tuttu yli kymmenen vuoden ajalta.
Paahtimon perustaminen ei ole ihan pieni investointi. Sild kertoo, että suuruusluokka on parisataa tuhatta euroa.
Kaverukset ovat kuitenkin vakuuttuneita, että kahvin paahtamisella elää. Työstä kuulemma myös nauttii.
– Onhan tämä mukavaa hommaa, ja kun tätä on tehnyt nuoresta asti, tuntuu, ettei oikein muuta osaisikaan.
Kahvipaahtimon sydän on kaasulla toimiva paahdin, joka pystyy paahtamaan kerralla 30 kilogrammaa kahvia.
– Mutta yleensä tehdään 15–25 kilogramman satseja, jotta kahvi pääsee hengittämään.
Juuttisäkeissä on kahvipapuja, jotka tulevat pääosin eurooppalaisilta tukkureilta. Sild kertoo, että tulevaisuudessa papuja halutaan hankkia suoraan viljelijöiltä.
– Täällä kävi juuri toissapäivänä kuubalainen kahvinviljelijä. Hän oli nuorempi nainen, joka oli perinyt tilan isovanhemmiltaan.
Kahvin hinta on noussut vuoden aikana rajusti, mutta hinnan nousu ei pelota pienpaahtimossa.
Sildin mukaan hinnan nousu voi jopa avittaa pienpaahtimoita, sillä nousu näkyy voimakkaimmin halvoissa kahveissa.
– Moni on todennut, että kun halvimmatkin kahvit ovat näin kalliita, niin voisihan sitä kokeilla jotakin kahvia, joka olisi ihan aidosti nautinto.