Espoon ensimmäinen nainen julisti miehille: Vapiskaa, minä kyllä pidän kauhun tasapainoa yllä (HS 5.12.2010).
Saija Äikäs-Idänpään-Heikkilä (kok) kertoi jo tuolloin miettivänsä pitkään, luopuuko hän kaupunginhallituksen puheenjohtajan pestistään. Kaupungin johto oli uuden kaupunginjohtajan Jukka Mäkelän noustessa johtoon täysin miesvaltainen, ja näköalan pelättiin kaventuvan. Se ei hetkauttanut naispäättäjää.
Vuosikymmen myöhemmin Saija Äikäs seuraa yhä politiikkaa, sivusta. Hän tuntee sen lainalaisuudet muttei katso edelleenkään hyvällä politiikassa yleisesti vallitsevaa piilottelukulttuuria.
Äikäs on hyvin huolissaan siitä, miten ikävät julkisuuskohut vaikuttavat nuorten arvostukseen ja kiinnostukseen politiikkaa kohtaan.
– Politiikassa, jos missä pelätään siltojen polttelemista, uran vaarantumista ja sitä, että loukkaa jotakuta, varsinkin vaikutusvaltaisessa asemassa olevaa henkilöä, poliitikkoa tai johtajaa.
Hiekkalaatikko-leikki on aina hämmästyttänyt Äikästä.
– Ojensin jo eduskunnassa kokoomusryhmän poliittisena sihteerinä monia muun muassa kokoomusnuoria. Jos käyttäydytään huonosti, siihen pitää puuttua. Häirintää en itse kokenut koskaan, hän huomauttaa.
Wille Rydmanin (kok) ympärille syntynyttä skandaalia hän kommentoi näin:
– Jos halutaan, että nuoret innostuvat politiikasta, heillä ei voi ennakkoon olla pelkoa siitä, että joutuvatko he Top Model of Europe -tyyppiseen toimintaan tai siitä, että he kokevat joutuvansa myymään sielunsa paholaisille edistääkseen tärkeäksi kokemiaan asioita.
Menestyminen politiikassa edellyttää Äikkään mukaan tiimityöskentelytaitoja. Siinä piilee myös riski. Tiimityön varjolla kynnys puuttua epäasialliseen käytökseen nousee hänen mielestään liian korkealle.
– Annetaan ikään kuin hiljainen hyväksyntä epäasialliselle käytökselle. Jos et jää kiinni, homma voi jatkua. Eikä kokoomus ole ainoa, jossa näin on käynyt.
Sitten on liian myöhäistä. Kokoomuksen virhe on ollut, ettei puolueessa ole koskaan uskallettu katsoa rehellisesti peiliin, Äikäs arvioi.
Tarvitaanko tällaista kohua ja kuinka pitkälle pitää mennä, että toiminta loppuu?
– Kyllä. Luurangot on putsattava kaapeista. Pelotteen pitää myös olla niin vaikuttava, ettet ryhdy kolmen promillen humalassakaan riskeeraamaan uraasi epäasiallisella käytöksellä.
Inhimillisen vaikutelman jälleenrakentaminen vaatii Äikkään mielestä kovaa työtä ja aikaa.
Osa poliitikon karua arkea ovat yksinäisyys ja raaka peli, mikä yllätti aikoinaan Äikkään. Kun hänet lopulta valittiin tiukassa 14–12 äänestyksessä kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi, kukaan vastaehdokkaan kannattajista ei tullut kättelemään tai onnittelemaan. Hän jäi yksin kokoushuoneeseen.
– Kisasta tuli lopulta nais-mieskysymys, vaikka löimme ennakkoon kättä päälle, että paras voittaa ja häntä tuetaan. Silti, haavoja jäi.
Perintöprinsseistä puhutaan usein, perintöprinsessoista harvemmin.
Länsiväylä kysyi nykyiseltä kaupunginhallituksen puheenjohtajalta Henrik Vuornokselta, miksei nuoria naisia nouse kokoomuksen johtopaikoille (LV 25.9.21).
”Se on hyvä kysymys. Ei minulla ole siihen mitään aukotonta vastausta. Meillä on ollut tapana antaa myös nuorille naisille vastuuta, mutta tietysti siinä pitäisi onnistua paremmin. Hyvä puolue on sellainen, jossa on tasaisesti eri sukupuolia. Kokoomuksella on tässä suhteessa parempi tilanne kuin vihreillä tai perussuomalaisilla, jotka ovat vahvasti sukupuolittuneita”, Vuornos vastasi.
Äikäs arvioi syyksi sen, että menestyminen edellyttää kolmea seikkaa. Poliitikolla on oltava riittävää älykkyyttä, hänen on oltava oikeaan aikaan liikkeellä ja taustalla tukiryhmä, joka pitää pään pinnalla heikkoinakin hetkinä. Yksinäisellä hiihtäjällä ja raketin lailla suosioon nousseilla nousee hänen mielestään usein tie pystyyn.
– Puolueen pitää arvioida poliitikon vahvuudet. Vahva, tiimiorientoitunut nainen etenee. Eihän yrityksissäkään nimitetä kokematonta henkilöä ylimpään johtoon pelkän sukupuolen perusteella.
Taustatukea saa usein oman poliittisen ryhmän ulkopuolelta, ja he tukevat toinen toisiaan. Äikkään ja vihreiden Sirpa Hertellin, joka tuolloin oli kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, välille syntyi vahva yhteishenki Espoossa.
Poliittinen ura muutti kuitenkin Äikästä. Häneltä katosi omien sanojensa mukaan empaattisuus.
– Sen myllyn jälkeen en ollut oma itseni. Meni monta vuotta, etten heti ajattelut, että toisella on ketunhäntä kainalossa tai että hän yrittää puukottaa selkään.
Lopulta Äikäs väsyi taistelemaan moneen suuntaan, vaikka koki ajamansa asiat tärkeäksi, eikä pelännyt.
– Peli on niin kovaa, että on tiedettävä, mihin ryhtyy ja kovetettava itsensä.
Espoolaista politiikkaa Äikäs muistelee yhä lämmöllä. Lillukan varsista ei tapeltu, eikä irtopisteitä kerätty. Suunta oli selkeä: Espoon ja espoolaisten etu ja eteenpäin meneminen olivat tärkeitä.
Äikäs seuraa yhä tiiviisti Espoon kehitystä Laajalahden toiselta puolelta, Lehtisaaresta, ja vakuuttaa olevansa edelleen henkisesti espoolainen. Halu vaikuttaa espoolaisten asioihin on säilynyt. Nyt hän edistää alueen yritysten asemaa Helsingin seudun kauppakamarin johtajan vakanssilla.