Skipperin toimitusjohtaja uskoo, että sähköveneistä voi tulla merkittävä osa veneilyn tulevaisuutta.
Kokemus on yllättävä. Kristian Raij työntää kaasukahvaa eteenpäin, ja vene lähtee liikkeelle, mutta moottorista ei kuulu pihahdustakaan.
Ainoat äänet ovat laineiden liplatus, tuulen suhina ja purjeveneiden mastoköysien kilke.
– Minulle purjehtijana tämä on hyvin tuttua, Raij sanoo ja ohjaa veneen ulos satama-altaasta.
Vene majailee vielä Helsingin Lauttasaaressa, mutta pian se siirretään Espoon Keilaniemeen.
Kyseessä on yksi viidestä sähköveneestä, jotka veneiden yhteiskäyttöpalvelu Skipperi ottaa tänä kesänä käyttöön. Veneistä kolme tulee Suomeen ja kaksi Ruotsiin.
Veneitä pääsevät käyttämään Skipperin asiakkaat, jotka ovat ostaneet niin kutsutun sähköveneoption. Kiinnostuksesta kertoo se, että optio myytiin kuulemma loppuun tunneissa.
Ja paljastetaan nyt vielä nimikin, jonka asiakkaat äänestivät.
– Tästä tulee Akku Aku, toimitusjohtaja Raij naurahtaa.
Seitsemän metriä pitkään Akku Akuun mahtuu seitsemän henkeä. Edessä on pöytäryhmä ja takana divaanisohva. Sadesäitä varten päälle saa kuomun.
Sähkövene on suunniteltu varta vasten Skipperin yhteiskäyttöveneeksi. Muotoilusta vastasi suunnittelutoimisto Navia Design, ja veneet rakentaa suomalainen Q Yachts.
Sähköveneen hyvänä puolena voi pitää hiljaisuutta, alhaisia käyttökustannuksia ja ympäristöystävällisyyttä.
– Sähköveneen valmistuksessa on isompi ympäristökuormitus, mutta käytössä vaaka keikahtaa hyvin nopeasti toiselle puolelle, Skipperin teknologiajohtaja Panu Leppäniemi sanoo.
Haittapuolena on kallis hankintahinta ja hitaampi matkanopeus.
Siinä, missä Skipperin moottoriveneiden matkanopeudet pyörivät 20 solmun (noin 37 km/t) hujakoilla, Akku Aku lipuu eteenpäin kuutta solmua (noin 11 km/t).
Syy on sama, minkä vuoksi moottoriveneet nielevät autoja enemmän menovettä: veden vastus on suuri.
Yhdellä latauksella pääsee kuitenkin 70 merimailia eli 130 kilometriä.
– Se on aika huomattava matka, Raij katsoo.
Jaksavatko veneilijät sitten körötellä kuutta solmua?
– Meidän polttomoottoriveneiden keskinopeudet ovat meidän datan mukaan lähempänä yhdeksää solmua. Keskinopeuteen verrattuna ero ei ole huomattava, Raij huomauttaa.
– Köröttely on sähköveneellä ihan erilaista. Vaikka olen itse ajellut jo joitakin kymmeniä kertoja, niin vieläkin jaksaa. Se vain on todella siistiä, hän jatkaa.
Raij kutsuukin Skipperin sähköveneitä ”sosiaalisiksi veneiksi”.
– Perinteisillä veneillä veneily on enemmän matkantekoa. Näillä veneillä jo matkanteko on kokemus, kun kulkeminen on hiljaista ja rauhallisempaa. Tässä veneessä on mukava oleskella vähän isommallakin porukalla, hän sanoo.
Kristian Raij uskoo, että sähköveneet ovat ainakin osa veneilyn tulevaisuutta.
– Jos katsotaan meidän dataa, ne voisivat olla hyvinkin merkittävä osa.
Datasta selviää, että yhteiskäyttöveneillä tehdään paljon lyhyitä matkoja, jotka taittuvat sähköveneelläkin. Mukana on usein perhe tai kaverit, jolloin matkakin on yhdessäoloa.
– Riippuu tietysti, millä porukalla veneessä istuu, onko matka mukavaa yhdessäoloa, Raij naurahtaa.
Skipperi on lähtöisin Espoosta. Kun Kristian ja Anna-Leena Raij’lle syntyi vuonna 2017 lapsi, heidän purjeveneensä jäi entistä vähemmälle käytölle. Pariskunta halusi laittaa sen vuokralle, mutta sopivaa palvelua ei ollut.
Nyt Skipperillä on Suomessa lähes 190 omaa venettä ja palvelu on käytössä kuudessa maassa. Tänä kesänä Skipperi laajentui Kanadan Torontoon.
– Katsomme myös uusia markkinoita Australiasta ja Jenkeistä päin, Raij sanoo.
Ensi vuonna Skipperi pyrkii laajentumaan Inkooseen. Espoossa tavoitteena on lisätä veneitä etenkin läntiseen Espooseen ja lisätä sähköveneiden määrää.
