Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Espoolaiset pyöräilijät hakeutuvat nyt naapurikunnan puolelle, vaikka auton pissapojasta voi saada välillä sinisen suihkun – 5 000 kilometriä vuodessa polkeva Joni Lehtola tietää syyn

Autoilijat näyttävät välillä käsimerkkiä, mutta suurta ongelmaa ei kokeneen pyöräilijän mukaan ole.

Korona-aikana kiihtynyt pyöräilyinnostus näkyy selvästi maanteillä. Kuntopyöräilijät hakeutuvat taajamista ympäristön pikkuteille, kuten Espoosta Kirkkonummelle.

Keskellä Kirkkonummea sijaitseva Lapinkylä on pyöräilijöille tuttu. Solmukohtaan pääsee neljästä eri suunnasta.

Kauniina kesäpäivänä ohi ajaa jatkuvasti polkijoita, joista kovimmat kolkuttelevat miltei nopeusrajoitusta.

Paikalle kurvaavat kirkkonummelainen Joni Lehtola ja espoolainen Magnus Hellström. Kummallekin tulee kilometrejä vuodessa noin 5 000.

− Määrä tuntuu suurelta. Mutta ei se niin hirveän paljoa ole, kun pyöräiltyä tulee jatkuvasti lähes ympäri vuoden, miehet pohdiskelevat.

Espoolaispyöräilijät ovat olleet vuosi vuodelta yhä tavallisempi näky Kirkkonummella, missä voi suunnitella oman reitin vaikkapa joka kerta erikseen.

Päällystettyjä teitä on ristiin rastiin, joten samaa matkaa ei tarvitse ajaa edestakaisin. Vuotuinen suurtapahtumakin Giro d´Espoo tekee lenkin aina Kirkkonummella.

Espoosta pääsee Kirkkonummelle joko Länsiväylää myötäillen tai pohjoisessa vanhaa Turuntietä Veikkolaan.

Auton pissapojasta voi saada suihkun.

Valtaväyläksi on syntynyt Kauklahti–Lapinkylä–Virkkalaan maantie, joka sai uuden asvaltin toissa vuonna.

− Reitit ovat täällä aivan mahtavia. Maisemat ja tiet ovat vaihtelevia ja liikennekin on suhteellisen rauhallista, kuvaa Lehtola.

Yksi komeimmista reiteistä johtaa Porkkalanniemelle, mutta tie ei saa Lehtolalta kiitosta. Uuden päällysteen ansiosta tiestä on tullut tunnettu vauhtibaana monille autoilijoille.

− Porkkalantiellä näkee aina läheltä piti -ohituksia. Lapsen kanssa en lähtisi sinne pyöräilemään.

Pyöräilijöiden ja autoilijoiden yhteiselo ei aina ole auvoisaa. Arvostelua on puolin ja toisin. Kaksi kokenutta pyöräilijää ei kuitenkaan koe mitään suurta ongelmaa.

− Joskus töötätään, käsimerkkiäkin näytetään ja auton pissapojasta voi saada suihkun. Mutta aika harvinaista se on täällä. Kerran ajoin Pohjanmaalla, ja siellä tilanne oli ihan toinen, kertoo Lehtola.

Autoilijoiden kritiikissä toistuvat yleensä samat asiat. Miksi ajetaan liian keskellä tietä, miksi rinnakkain ja ryhmissä, ja miksi pyörätietä ei käytetä.

Laki on sinänsä selvä. Rinnakkain ei saa ajaa. On ajettava niin reunassa kuin se on turvallista ja pyörätietä on käytettävä, jos se on samalla puolella menosuuntaan.

Sekä Hellström että Lehtola osallistuvat usein ryhmäajoihin.

– Ideahan on, että mennään letkassa, kukin vetää vuorollaan, jolloin ilmanvastus pienenee jopa 20–30 prosenttia, toteaa Hellström.

– Ryhmä antaa vetoapua, niin teknistä kuin henkistäkin. Siinä tulee ylitettyä itsensä ja lenkeistä tulee pidempiä. Ja onhan se sosiaalistakin toimintaa, jatkaa Lehtola.

Rinnakkainajo on Lehtolan mielestä myös pyöräilyetiketin vastaista.

Pyörätien käyttöä kannattaa puolestaan harkita hänen mukaansa etenkin ryhmäajossa silta pohjalta, onko se aina turvallisin tapa.

− Ainakin minulla on tapana näyttää autoilijoille ohitusmerkkiä. Pyöräilijänkin pää kääntyy notkeasti ja kyllä auton tulon takaa kuulee, jolloin voi väistää niin reunaan kuin pystyy.

Tauko Lapinkylässä on Hellströmillä ja Lehtolalla ohi. Kotonakin odotetaan jo.

− Lähtekää mukaan. Heitetään vielä lenkki Sjökullan kautta, ei siitä paljoa lisämatkaa tule, miehet pohtivat.