Tänä vuonna Tammerfestit Ratinanniemen festivaalipuiston pääareenalla polkaisi käyntiin Jonne Aaron. Koko tapahtuman ensimmäinen kappale oli tehokkaassa radiosoitossakin aikanaan ollut Ota mut. Kappale sai kentän etuosaan yleisön siinä määrin villiksi, että yleisöstä vaadittiin Aaronia näyttämään rinnat jo tässä vaiheessa päivää. Yleisön palvelijana Aaron toteuttikin toiveen todeten, että ”ootte tulleet juuri oikealle keikalle.”
Jonne Aaron vaihtoi aikanaan Vain elämää -ohjelmaan osallistumisen jälkimainingeissa Negative-yhtyeen hard rockin soolouran iskelmään ja suomirockiin. Tuotannostaan kuultiin muun muassa Kirosanoja, Olettamuksia ja koko setin päättänyt Yksin. Aaron tuntui varsinkin loppua kohden kärsivän ääniongelmista, kun korkeat äänet eivät oikein lähteneet. Teoriaa todisti lavan screenille osunut mikin viereen tokaistu v-alkuinen se naisen pyhin paikka. Epäkiitollisen aloittajan leiviskän, kun festivaalikansa vielä vasta hiljalleen valui alueelle, hoiti Jonne Aaron mallikkaasti. Ainakin kentän etuosa lauloi kappaleet mukana alusta loppuun.
Pienen roudaustauon jälkeen lavan valtasi aina yhtä energinen Olavi Uusivirta aloittaen osuutensa Ollaanko tämä kesä näin? -kappaleellaan. Yleisön reaktioista päätelleen mielellään ollaan juuri näin, eli musiikkifestivaaleilla kuuntelemassa auringon hellimässä Ratinassa Olavi Uusivirtaa. Sikäli innostuneen vastaanoton hän festivaalikansalta sai jo pikku hiljaa täydemmällä alueella.
Uusivirta tunnetaan liikkuvasta esiintymistyylistään ja helteessä hikikarpalot valuivat omallakin otsalla pelkästä seuraamisesta. Heti toisen kappaleen On niin helppoo olla onnellinen aikana hän hyppäsi lavalta ensimmäisen kerran alas yleisön sekaan tyylilleen uskollisena. Yleisö hänet tästä toki palkitsi suosionosoituksilla ja yhteislaululla. Syyskuussa Uusvirralta ilmestyy uusi albumi Pieni kuolema, jolta kuultiin uunituore Älä päästä mua menemään -single sekä Kielletty leikki. Melkoiset yhteislaulut koettiin jo alkuillassa, kun ensin Kultaa hiuksissa avasi äänijänteet. Lopullisesti yhteislaulu räjähti setin päättäneen Nuori ja kaunis -kappaleen aikana. Uusivirta lauloi tämän duettona Sannin kanssa. Duo muuttui kuitenkin varsin pian trioksi, yleisön osallistuessa loppuhuipennukseen äänekkäästi laulaen.
Koska Ratinaniemessä on vain yksi lava, niin artistien välissä oli eri pituisia luovia taukoja, jotta lava saatiin valmiiksi seuraavalle esiintyjille. Oivallinen mahdollisuus toki hyödyntää alueen ravitsemuspalveluja. Seuraavana esiintyjänä oli jo äsken Olavi Uusivirran kanssa duetoinut Sanni, joka aloitti settinsä kysymällä saman tien, Että mitähän vittua?, joka jatkoi jo ensimmäistenkin esiintyjien yhteislaulukaavaa. Välillä kitaraa soittaen vihreissä trikoissaan ympäri lavaa sinkoillen hän esitti ainakin kappaleet Vahinko, Me ei olla enää me ja 2080-luvulla. Sannin kysyessä, kuinka moni oli tullut ottamaan varaslähdön viikonloppuun, kädet nousivat ilmaan likipitäen kaikilla myöntävän vastauksen merkiksi. Viimeiseksi kuultiin Kesken, joka kuvasi varmaan monen mielestä settiä eli jäi kesken. Toki vielä pari timanttista esiintyjää oli jäljellä.
Seuraavana sukupolvi vaihtui astetta vanhempaan, kun suomirockin aatelisiin kuuluva Maija Vilkkumaa pääsi irti ystävineen. Viimeistään kolmantena kuultu Ingalsin Laura sa yleisön täysin pähkinöiksi. Pian kuultu Mun elämä tarjosi kenties parhaan ohjenuoran iltaan ja koko kesään: ” Anna lantion pyörii huuda wou-ou-ou, Kaikki murheet poistaa kunnon rock ’n’ roll show.” Näinhän se on varsinkin parin hiljaisemman kesän jälkeen koronan vuoksi, että mikään ei saa mieltä tyhjentymään ikävistä asioista paremmin kuin elävä musiikki.
Vilkkumaan ura alkoi Tarharyhmä-yhtyeessä yli 30 vuotta sitten, joten meriitit riittävät varmasti sanomaan sen viimeisen sanan, joka tänäänkin oli Ei. Kyseessä ei kuitenkaan ollut viimeinen kappale vaan vielä kuultiin muun muassa uusi kappale Jos oisin mies, jonka aikana Vilkkumaan lähti viilettämään yleisön päälle muovikuplassaan. Muutenkin setin visuaaliseen ilmeeseen oli panostettu. Viimeisenä kuultiin Maija Vilkkumaan se The Kappale eli Satumaa-tango, joka viimeistään sai yleisön hurmioon ja lämpimäksi Tehosekoitinta varten.
Melko pitkän tunnin kestäneen tauon jälkeen Tehosekoitin pääsi irti pitkästä aikaa Tampereen illassa. Roudaustauko oli ilmeisesti pitempi, jotta Tehosekoittimen suureelliset Kiss-yhtyeen jalanjäljissä kulkevat lavarakennelmat isoja valokirjaimia myöten saatiin kasaan. Odotus kuitenkin palkittiin, sillä Lahden rokut laulajansa Otto Grunströmin johdolla päästivät ilmoille häpeämättömän rock ’n’ roll -tykityksensä ilmoille heti alkuun kovalla kolmikolla Tänä yönä sä kuulut mulle, C’mon baby yeah ja ultimaattisellä kesäbiisillä Asfaltti polttaa.
Tuntui kuin vasta olisi ollut 1990-luku, siinä määrin oli lavapreesens yhtyeellä ennallaan. Toki muutama vuosirengas on tullut välissä itse kullekin, myös yleisössä, mutta ylivertaiset bileet Tehis vielä osaa järjestää. Uutta materiaalia yhtyeeltä ei ole ilmestynyt ja Grundström totesikin ennen Joku kuten minä -kappaletta, että ”seuraava kappale menee ysärin puolelle, mutta niinhän ne kaikki menee.” Tämä oli varsin totta ja omakin mieli siirtyi sinne nuoruusvuosiin 90-luvulle. Ihan kuin vasta äsken Grundström sekä kitarassa Matti Mikkola, bassossa Hannu Kilkki, rummuissa Tero Sundell sekä koskettimissa Juha Kuoppala olisivat villinneet nuorisoa.
Tosiaan lavarakennelma näytti ottaneen mallia Kiss-yhtyeestä korokkeineen, rappusineen, valokirjaimineen, omana lisänä Mikkolan ja Kilkin käyttämät juoksumatot. Vauhtia, pyroja ja vaarallisia tilanteita riitti aivan riittävästi, vaikkei ketään syöksenytkään tulta tai verta Gene Simmonsin tapaan. Suureellinen Tehosekoitin oli aktiivivuosinaankin , mutta paluun kunniaksi kaikki oli entistäkin suurempaa.
Yhtyeen materiaali on kaikkiaan kuin suomirokin lyhyt oppimäärä sisältäen klassikon toisensa perään. Yhtye oli tiukassa soittokunnossa biisien rullatessa tanakasti eteenpäin. Varsinaisen setin lopetusta Grundström pohjusti sanomalla, että ”seuraavaksi tulee ensin tosi vanha biisi, jonka perään aika vanha biisi”. Nämä kappaleet olivat Se johtuu geeneistä ja setin päättänyt Maailma on sun.
Kuten tapoihin kuuluu, yleisön annettiin taputtaa ja huutaa yhtye takaisin lavalle. Niinpä encorena kuultiin vielä Hetken tie on kevyt sekä koko lystin kipinäsuihkussa päättänyt Pillitä Elli pillitä. Näin saatiin
Näin saatiin pakettiin Tammerfestien ensimmäinen päivä, jonka kantavana teemana oli ennen kaikkea kesä säiden herran osallistuessa myös talkoisiin helteisen aurinkoisella säällä. Ilta toi selväksi, että Tehosekoitin ja kesä ovat edelleen lyömätön yhdistelmä. Oivallinen aloitus kaikkiaan tämän vuotisille Tammerfesteille.