Tamperelaista rockkansaa on hellitty viikon sisään toden teolla, kun sunnuntaina ja maanantaina Queen kera Adam Lambertin täytti Nokia Areenan, torstaina Deep Purple, Uriah Heep ja Accept täyttivät Hakametsän jäähallin parkkipaikan sekä nyt lauantaina sokerina pohjalla Hassisen Kone päätti legendojen esiinmarssin kotimaisin voimin täyttämällä Ratinan stadionin. Suuren urheilujuhlan tuntu oli aistittavissa heti porttien auettua kaksi pitkää vuotta odottaneen juhlakansan valuessa sisään stadionin uumeniin.
Ennen Hassisen Konetta stadionin yleisön lämmitti toinen suomalainen rockikoni, sillä Tuomari Nurmio yhtyeensä Dumari & Spuget kera Blosarien kanssa aloitti illan. Vanhemman valttiomiehen tavoin Nurmio otti ison lavan, sekä yleisön, haltuunsa svengaavalla setillä. Illan aloitti Nurmion ikävän ajankohtaiseksi esittelemä muutaman vuoden vanha Tsaari-kappale. Ilmeistä oli , että tällä hetkellä itärajan takana vallassa on ”paha tsaari, Iivana Julma vanha barbaari”.
Tuomari Nurmion nykyinen Spuget-yhtye on jo hänen päälle 40 vuoden uransa pitkäikäisin, kuten Nurmio itse esitteli: ”Miikka Paatelainen skebassa, Tohtori Hillilä pannuissa ja Mitja Tuurala beississä sekä Blosareissa Janne Toivonen trumpetissa ja Antti Hynninen fonissa”. Yhtye pudotteli ilmoille klassikon toisensa perään Lasten mehuhetkestä, Ramonan ja Tonnin stiflojen kautta Huda Hudaan. Ainakin kentän etuosassa oli koko setin ajan pystyssä lauantaitanssit svengin pistäessä jalat liikkumaan.
Setin päätti odotetusti Dumari-kappale, jolla Nurmio aikoinaan todisti, että rappikin lähtee tarvittaessa kovemmin kuin kenelläkään, koska ”aina siinä roiskuu, kun rapparit rappaa, mut kun Dumari tulee, Dumari tappaa.” Sen myötä oikeus on voittanut taas, tai ainakin oikeutta jakanut Tuomari Nurmio.
Seuraava esiintyjä oli indiepiirien uusi hallitsija Litku Klemetti, joka itselleni oli entuudestaan tuttu ainoastaan nimenä. Viime viikkojen tapahtumaruuhkassa en ehtinyt etukäteen paneutua yhtään tuotantoonsa. Yhtye hoiti osuutensa rautaisesti, mutta keskimmäinen esiintyjä oli epäkiitollisessa osassa toimia juomatäydennysten haku- ja vessataukona stadionin jo hiljalleen täyttäneen yleisön keskuudessa. Sinänsä yhtye vaikutti tutustumisen arvoiselta, mutta ehkäpä juuri tähän iltaan oli hieman liian taiteellinen.
Lopulta olisi ollut aivan sama ketkä illan lämmittelijöinä toimivat, sillä yleisö oli tullut paikalle viettämään Hassisen Koneen nelikymppisiä, tosin kaksi vuotta myöhässä pandemian siirrettyä tapahtumaa kahtena edellisenä kesänä. Se kävi harvinaisen selväksi illan juontajana toimineen Simo Frangenin spiikattua yhtyeen lavalle: ”Tarjolla tänään Hassisen Kone”. Yleisö aloitti välittömän mylvinnän, kun lavalle saapunut yhtye aloitti Harsoisen teräksen. Seurannut Levottomat jalat pisti jo yleisön, sekä ikiliikkujan nimeltä Ismo Alanko, jalat liikkeelle.
Illan juoni oli, että tuotanto kahlattiin läpi nuorimmasta vanhimpaan, lähtien siis Harsoinen teräs -albumin maisemista. Kokoonpanona lavalla oli tässä vaiheessa kyseisellä albumilla soittanut eli Ismo Alanko, Jussi Kinnunen, Harri Kinnunen, Jukka Orma, Eero ”Safka” Pekkonen, Antti Seppo ja Hannu Porkka.
Hiljaa virtaa veri - ja Pelko-kappaleiden saattelemana siirryttiin Rumat sävelet -albumiin , josta Alanko kertoi maailman olleen silloin niin ruma, että siitä voi kertoa vain rumin sävelin jatkaen, ettei olisi voinut huimimmissa kuvitelmissaankaan uskoa, että ”vielä 40 vuotta myöhemmin nää saatanan samat laulut on täysin relevantteja kuvaamaan tätä paskaa, missä me eletään”. Huutomyrskystä päätellen yleisö oli asiasta samaa mieltä. Niinpä ilmoille kajautettiin Führerin puolesta ja Tuomiopäivä, jonka jälkeen Kinnusen veljekset Jussin bassottelun johdolla laittoivat yleisön taputtamaan raivoisasti Rajat-kappaleen tahdissa. Tässä vaiheessa lavalla oli jo se klassisin Hassisen Koneen kokoonpano eli veljesten lisäksi, Alanko sekä Reijo Heiskanen.
Viimeisenä päästiin Täältä tullaan Venäjä -albumin kimppuun, joka odotetusti nosti intensiteettiä entisestään, koska olihan tänään tarjolla Hassisen Kone. Lavan nelikko laittoikin tulemaan ikivihreitä toisensa perään, kunnes päädyttiin kappaleeseen Rock Ehkäisyvälineitä Vastaan. Tämän jälkeen Alanko haastoi yleisöä, etteikö heistä lähde enempää ääntä, koska nuori ja lupaava yhtye kaipaa kannustusta. Kyllähän yleisöstä ääntä lähti koko illan ajan, tosin istumakatsomoissa takamukset pääosin pysyivät penkissä, joka aina herättää kahdenlaisia mielipiteitä.
Tässä vaiheessa lavalle palasivat Orma, Pekkonen ja kumppanit Alangon kysyessä haluatteko lisää musiikkia, vai kiinnostaako enemmän kalja. Kalja kiinnosti yleisöä kyllä, mutta juuri tuolla hetkelle eniten Kulkurin Iltakalja, joka lähti seuraavaksi ilmoille. Seurannut Syöksylaskijoita kaikki tyynni sai kenttäkatsomon tanssijalat vipattamaan lähes Levottomien jalkojen malliin.
Kappaleiden edetessä illan aikana uusimmasta vanhimpaan, draamankaari toimi, koska siten setti saatiin päättää Rappiolla-kappaleeseen, joka aloittikin illan äänekkäimmän yhteislaulun. Kenenkään yllättymättä musisointi jatkui pienen tauon jälkeen Totuus-kappaleella, jonka jälkeen viimeisenä kappaleen kuultiin Hassisen Koneen kaikkien aikojen ensimmäinen eli Muoviruusuja omenapuissa.
Lopulta tämäkään ei jäänyt viimeiseksi, sillä yhtye palasi vielä lavalle On Jouluyö Nyt Laulaa Saa -kappaleen merkeissä. Sinänsä oivallinen lopetus, koska paikalle olijoille oli koittanut joulu etuajassa konsertin vihdoin toteuduttua.
Hassisen Kone julkaisi aikoinaan vain kolme levyä, jotka Ratinan illassa kuultiin lähes kokonaisuudessa. Paikalle tullut juhlakansa todennäköisesti sai sen, mitä oli mennyt hakemaankin. Päälle nelikymppiseksi yhtyeeksi, puhumattakaan soittajien iästä, soitto oli kuosissa ja reilun kahden tunnin setti ei tuntunut yhtään liian pitkältä eikä suvantovaiheita ollut. Legendojen viikko sai arvoisensa päätöksen noin 30000 silmäparin edessä loppuunmyydyllä Ratinan Stadionilla.
