Jenkkifudis on fyysinen ja taktinen laji – "Ei niin vaarallista kuin miltä näyttää"

Keski-Espoon kentällä on kuhinaa, kun Espoon Devilsin juniorit harjoittelevat. U17-joukkue valmistautuu otteluun Helsingin Wolverinesia vastaan ja U13 -pelaajat harjoittelevat tulevaan turnaukseen.

Amerikkalainen jalkapallo, tuttavallisesti jenkkifudis, valitaan varsin myöhään varsinaiseksi lajiksi. U13 -joukkueen Kosti Söderholmin ja Luka Nuorivaaran ykköslaji on kuitenkin jo nyt jenkkifudis.

– Kiva peli, jossa on kontakteja, joukkueen pelinrakentaja Söderholm naurahtaa.

Nuorella pelinrakentajalla on selvät suunnitelmat urheilu-urastaan.

– Haluan pelata vanhempana Vaahteraliigassa, miesten pääsarjassa Suomessa.

Vaikka Espoon Devilsillä ei olekaan edustusjoukkuetta, seuran U15 ja U17 joukkueiden valmentajan Peetja Mannilan mukaan Espoosta ei ole vaikea päästä Vaahteraliigaan.

– Helsingissä on kaksi seuraa (Wolverines ja Roosters), jotka pelaavat pääsarjassa, Mannila avaa pääkaupunkiseudun tilannetta.

Iso koko ei ole välttämättömyys.

Peetja Mannila

Jenkkifudis mielletään hyvin fyysiseksi lajiksi. Pelottaako nuoria pelaajia taklatuksi tuleminen?

– Joskus, jos vastassa on isoja poikia, pitää olla tarkkaavainen ja huolellinen ettei jäisi alle, Söderholm tunnustaa lajin riskit.

Pelikaveri Nuorivaaran päätä ei huimaa.

– Laji ei ole niin vaarallinen kuin miltä se näyttää, Nuorivaara kuittaa utelut lajin haasteista.

Seurassa halutaan tehdä junioritoimintaa hyvällä fiiliksellä.

– Haluamme profiloitua nimenomaan nuorisoseuraksi. Meillä on U11, U13, U15 ja U17-ikäkausiryhmissä hyvin pelaajia. Nuorempia peliryhmiä ei tällä hetkellä ole. Niihin toivottaisiin lisää lapsia mukaan, seuran puheenjohtaja Krister Kaipio toteaa.

Puheenjohtaja painottaa, että laji sopii monelle lapselle ja nuorelle.

– Vaikka kyseessä on myöhäisen erikoistumisen laji, siksi se sopii mainiosti myös toisen urheilulajin rinnalle. Tytöt ja pojat voivat harrastaa samassa joukkueessa aina 17 ikävuoteen asti. Lajissa korostuu toisen kunnioittaminen kokoon ja sukupuoleen katsomatta, Kaipio kehuu.

Valmentaja Mannila toivoo lisää lajista kiinnostuneita nuoria mukaan seuraan. Valmentajan mukaan laji on fyysinen, mutta myös hyvin taktinen peli.

– Nurmikenttien shakki, jossa fyysisyydellä on roolinsa. Sanoisin, että spartalainen laji, joka opettaa kurinalaisuutta, Mannila alleviivaa.

Valmentaja haluaa vielä painottaa, että pelkkä koko ja fyysisyys ei ole kaikki kaikessa.

– Pelissä on erilaisia pelipaikkoja, joissa tarvitaan erilaista osaamista. Siksi iso koko ei ole välttämättömyys.

Tunnelma Keski-Espoon kentällä on varsin kepeä ja yhteisöllinen. Monesta suunnasta minulle todistetaan, että laji sopii kaikille.

Turnauksen järjestely hoituu talkooporukalla vanhempien kesken.

– Myös otteluihin saadaan yleensä helposti vanhempien joukosta kerättyä vapaaehtoiset mukaan, itsekin vapaaehtoinen Kalle Söderholm kiittelee seurahenkeä ja innostusta kentän laidalla.