Osmo Eskola ja Lasse Nyman etsivät vastauksia, joita omaiset ovat kaivanneet jo pitkään.
Noin 13 000 suomalaissotilasta jäi kentälle tai katosi tietymättömiin vuosina 1939–1945. Heitä ei ole unohdettu.
Vuosien 1992–2021 etsinnöissä on löydetty vainajia yhteensä noin 1 500. Heistä tunnistettuja sankarivainajia on ollut 413.
Osmo Eskola ja Pentti Killström ovat etsineet kentille jääneitä suomalaissotilaita, jotka taistelivat Neuvostoliittoa vastaan toisen maailmansodan aikana.
– Etsinnöissä on tärkeintä yrittää, ja joskus se työ palkitsee, Killström kertoo Aamuposti-lehdelle.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys perustettiin 1998 jatkamaan opetusministeriön vuodesta 1991 lähtien tekemää sotavainajien muiston vaalimistyötä.
Etsintöjen lisäksi yhdistys huolehtii kentälle jääneiden sotilaiden siirtämisestä Suomeen sekä luovutetulla alueella olevien kenttähautausmaiden ja niille pystytettyjen muistomerkkien hoidosta.
– Etsinnät ovat sattuneista syistä vähentyneet itärajan takana viime aikoina, Eskola sanoo.
Hyvinkäällä asuva Lasse Nyman on osallistunut etsintöihin 2010-luvulta lähtien.
Tutti palautettiin tyttärelle vuosikymmenten jälkeen.
– Se epätietoisuus on ollut kaikkein vaikeinta monelle omaiselle, jolta on jäänyt isä, veli, eno tai muu läheinen kentälle. Kuoleman jokainen tavallaan hyväksyy.
– Tämän työn kautta siihen pyritään tuomaan helpotusta, se vastaus. Se on aika monella etsijällä se motiivi.
Nyman on luennoinut otsikolla Sotavainajien etsintää – kohtaloita vuosilta 1939–1944.
Nyman on kertonut esimerkiksi Talissa suoritetuista etsinnöissä, joissa hän ei itse ollut mukana.
– Erään vainajan rinnan päältä löytyi lapsen tutti. Myöhemmin vainaja tunnistettiin ja omaiset löytyivät Tukholmasta. Sieltä löytyi tämän kyseisen tutin omistaja.
– Isä oli ollut lomalla kesällä 1944. Suurhyökkäys alkoi, lomat peruttiin ja miehet käskettiin rintamalle. Tämä kolme- tai neljävuotias tytär oli laittanut isän reppuun tutin, isän tietämättä.
– Sieltä se rintataskun paikalta löytyi ja palautettiin tyttärelle vuosikymmenten jälkeen. Isä haudattiin sankarihautaan.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys johtaa ja kontrolloi etsintätöitä.
– Yhdistyksen hallituksessa on edustajia kaikista maanpuolustus-, reserviläis- ja veteraanijärjestöistä, Osmo Eskola sanoo.
Noin 30 vuoden ajan kentälle jääneiden ja kadonneiden etsintä on ollut mahdollista valtiosopimuksen perusteella.
– Sen jälkeen etsintöjä voitiin laajentaa koskemaan kaikkia sotilasuhreja.
Helsingissä asuva Killström on ollut toiminnassa mukana vuodesta 1994 lähtien. Everstiluutnantti evp. Osmo Eskola on 1990-luvun alusta alkaen osallistunut etsintöihin.
Eskola on käynyt läpi kentälle jääneiden katoamisilmoituksia. Näitä tietoja hän on kerännyt eri arkistoista sekä sukulaisten, tuttavien ja aseveljien ilmoitusten pohjalta.
– Tietojen perusteella laaditaan etsintäsuunnitelmia, Eskola taustoittaa.
Venäjän kielen osaavana Killström on pitänyt yhteyksiä auki Venäjän suuntaan, oli sitten kyseessä etsintöihin tai vaikkapa tapaamiseen liittyvä asia.
Suomalaiset ovat toimineet aktiivisesti naapurimaan sotavainajien etsinnöissä. Ja samalla tavalla venäläiset ovat auttaneet suomalaisia.
– Olen esimerkiksi ollut yhteydessä jo parinkymmenen vuoden ajan erääseen fysiikan tohtoriin, joka on tehnyt töitä kädet mullassa Venäjän metsissä, Killström sanoo.
Yhteistyö Venäjän kanssa on ollut edellytyksenä sille, että sodanaikaiseen Neuvostoliittoon jääneitä vainajia on voitu löytää viime vuosikymmeninä.
Kadonnut läheinen ei unohdu.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Aamupostissa.