Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Suomen ruuhkaisimman tien päällä kasvaa nyt idyllinen luontokeidas, jota moni ei huomaa – "Ennen riitti jyrinää ja pakokaasuja", sanoo kainaloitaan myöten niityllä kulkeva Juhani Oksanen, 88

Niittyjen hoito jakaa kaupunkilaisia. Tavoitteena on useimmiten luonnon monimuotoisuus.

Monikaan ohikulkija ei kuivan kesän jälkeen taitaisi löytää erityistä kauneutta Kehä I:n tunnelikannen niityltä. Kasvit ovat kuivuneet ruskeaksi eikä kukkia juuri näy.

Juhani Oksanen, 88, näkee asian toisin. Tänä kesänä alati muuttuva niitty on tarjoillut Oksaselle jo neljä upeaa näytöstä.

– Alussa oli kevään ensi viherrys. Sen jälkeen tuli ensimmäinen kukinta, jolloin saunakukka ja päivänkakkara valloittivat maiseman. Kolmas vaihe oli näiden kuihtumisvaihe. Sitten tuli neljäs, kaunokkien vaihe, kun ahdekaunokki ja ruiskaunokki kukkivat. Tätä vaihetta voisi ehkä kutsua myös suurperhosten ajaksi, sillä perhosille on nyt valtavasti syötävää, Oksanen kuvailee.

Hän näkee kauneutta niissäkin vaiheissa, joissa kukkaloisto ei häikäise.

– Ränsistyneisyys kuuluu niityn luonteeseen. En osaa pitää kuihtumisvaihetta rumana.

Syksyn tullessa niitty alkaa valmistautua talveen. Oksaselle tämäkin vaihe on tärkeä.

– Luonto valmistelee linnuille ja hyönteisille ravintoa ja talvehtimispaikkoja.

Oksanen on asunut niityn kupeessa 90-luvulta saakka. Silloin paikka ei tosin ollut kovin kaunis: niityn sijaan Oksasten ikkunoiden alla kulkivat avonaisina Kehä I:n kaistat tuhansine autoineen.

En osaa pitää kuihtumisvaihetta rumana.

Juhani Oksanen

Kehä I:n kattaminen aiheutti aikanaan vastustustakin, mutta Oksanen on ratkaisuun erittäin tyytyväinen.

– Tämä on ollut todella upea asia asukkaille. Ennen riitti jyrinää ja pakokaasuja. Nyt voimme pitää ikkunoita auki, hän kertoo.

Oksanen kulkee niityllä lähes päivittäin. Luonnon tarkkailusta ja kuvaamisesta on tullut tärkeä harrastus, ja hän on jakanut niityn kauneutta myös tuttavilleen.

– Viimeksi toukokuussa näytin naapureille kuvasarjan niityn vaiheista eri vuodenaikoina.

Oksanen kiittelee Espoon kaupunkia niityn hoidosta. Muutama toive hänellä kuitenkin olisi.

– Toivoisin, että syysleikkausta ei tehtäisi aivan pintaa myöten ja linnuille ja hyönteisille jätettäisiin talven törröttäjiä.

Erilaisia niittyjä voi Espoossa ihailla tulevina kesinä enemmänkin. Tänä kesänä kaupunki on aloittanut viiden nurmialueen muuttamisen niityiksi. Alueet sijaitsevat Aspelininpuistossa, Matinniityssä, Träskändassa Järvenperäntien vierustoilla sekä Vanttilassa Vanhan Nissintien ja kaupunginpuutarhan rinteessä.

– Näillä alueilla ennen nurmikkona hoidettu alue jätetään jatkossa vähemmälle hoidolle. Heinikko saa kehittyä itsekseen ja vähitellen sinne nousee maan siemenpankista muitakin kasveja. Kerran kesässä kasvillisuus murskataan, jotta alueet pysyvät avoimena, kertoo metsänhoitaja Tiina Peippo kaupungin luonnonhoitoyksiköstä.

Niittyjen hoito jakaa mielipiteitä ja siitä tulee kaupungille paljon palautetta. Osa ihmettelee leikkaamatta jätettyä heinikkoa, osa taas niityn leikkaamista.

Viiteen nurmikosta niityksi muuttuvaan kohteeseen on tästä syystä pystytetty kyltit kertomaan, mitä alueille jatkossa tapahtuu.

– Niittyjen hoidossa pyritään yleensä monimuotoisuuteen. Usein mitä sotkuisemmalta alue jonkun mielestä näyttää, sitä monimuotoisempaa luontoa siellä on. Tätä ihmiset eivät aina ymmärrä, Peippo toteaa.

Espoon niittyjä hoidetaan useimmiten niittomurskauksella yhdestä kahteen kertaa kesässä.

– Eniten tulee palautetta siitä, että jotain aluetta ei ole niitetty. Monet pelkäävät esimerkiksi punkkeja. Palautetta tulee myös siitä, että murskaus on tehty väärään aikaan. Murskaus pyritään tekemään luonnon kannalta optimaaliseen aikaa, mutta aina se ei onnistu, kertoo luonnonhoitoyksikön työnjohtaja Tuomas Haapanen.

Moni mieltää niityn kukkivaksi kedoksi. Kylvettäviä kukkaniittyjä Espoossa on kuitenkin vain viisi.

– Niitty voi olla paljon muutakin kuin kukkapelto. Jokavuotiset kylvöt eivät välttämättä lisää luonnon monimuotoisuutta. Heinikotkin ovat biodiversiteetin kannalta tärkeitä, Peippo huomauttaa.