Mahtava matka, suosittelen tällaista kenelle tahansa, naurahtaa Aiski Kainuvaara.
Kantvikin satamassa oli sunnuntaina riemukas jälleennäkeminen, kun maapallon ympäripurjehdus päättyi yli kuuden vuoden jälkeen lähtöpisteeseen.
Maailmanmatkaajat Aiski Kainuvaara ja Miia Pärnänen kiinnittyivät kotipursiseuran laituriin sankan ystäväjoukon hurratessa. Vastassa ulompana lahdella oli myös pelastuslaitos vesisuihkun kanssa yleisen kansainvälisen meritervehdyksen tapaan.
S/y Omaha ja sen miehistö ovat tehneet matkan, josta riittää sulateltavaa pitkäksi aikaa.
– Mahtava matka, suosittelen tällaista kenelle tahansa, naurahtaa Aiski astuessaan ensimmäistä kertaa vuosiin kotilaiturille.
Matkaa valmisteltiin vuosia. Kun päätös lähdöstä oli tehty, myytiin koko omaisuus Suomessa.
Länsiväylä kertoi Kainuvaaran ajatuksista, kun hän oli valmistautumassa lähtöön.
Lue myös: Ura loppui irtisanomiseen – edessä meriseikkailu pallon ympäri
Aiskille purjehdus maailman merillä oli jo tuttua. Hän oli ollut miehistönä kaukovesillä ja kiertänyt esimerkiksi Etelä-Amerikan kärjen Kap Hornin, joka herättää kunnioitusta kokeneissakin purjehtijoissa.
Lähtö nyt päättyneelle matkalle tapahtui kesäkuussa 2016. Atlantin ylitys Kanarian saarilta oli seuraavan vuoden alussa.
Muutaman viikon jälkeen purjehdus jatkui Karibialta Etelä-Amerikan maita myötäillen Tyynen valtameren puolella, jossa pariskunta viipyi sitten pitkään.
Loppumatka toista kautta Atlantille tehtiin aika joutuisasti. Omaha oli vielä pari kuukautta sitten Etelä-Afrikassa ja vuosi sitten Australiassa.
− Viimeisen vuoden aikana olemme purjehtineet saman matkan kuin viitenä aiempana vuonna yhteensä.
Tahiti ja muut eksoottisen ja lämpimät kohteet tulivat tutuiksi.
Mitään suuria vastoinkäymisiä ei matkan varrella Aiskin ja Miian mukaan ollut, kaikenlaista pienempää yllättävää kuitenkin.
− Joka maassa minun piti käydä hammaslääkärissä. Ja kaikkialla se onnistui ihan hyvin. Jos ei muuten, niin sormella näytti hammasta ja hoito onnistui, kertoo Aiski.
Korona hankaloitti purjehdusta huomattavasti, mutta matkalla oltiin kuusi vuotta kuten oli aiottu.
− Monet veneilijät jättivät veneensä johonkin satamaan ja lensivät kotiin. Me päätimme purjehtia takaisin kotimaahan.
Purjehdus on takana ja mieli tyytyväinen. Mitä seuraavaksi?
– Nyt kunnostamme venettä. Asuntoa ja työpaikkaa ei ole, kaikki on auki. Katsellaan ihan rauhassa, s/y Omahan kippari toteaa iloisena.