Nurmijärveläinen Soile Tikkanen irtisanoutui töistään ja lähti opiskelemaan lähihoitajaksi.
Nurmijärveläisen Soile Tikkasen, 58, alanvaihto oli pitkän harkinnan tulos. Hän oli jo pidempään kokenut haluavansa tehdä muuta kuin toimistotyötä.
Tikkasen omien vanhempien hoitaminen heidän viimeisinä elinvuosina siirsi hänen alanvaihtoa noin viidellä vuodella eteenpäin, mutta samalla myös vahvisti päätöstä huomatessaan kuinka tärkeää työtä hoitajat tekevät.
– Minullekin nousi pintaan tunne tärkeän työn tekemisestä.
Lopulta aika oli oikea ja Tikkanen lähti selvittämään lähihoitajaksi opiskelun vaihtoehtoja.
Keuda Nurmijärven Lopentiellä tarjosi päiväopetusta, joten Tikkaselle sopivammaksi vaihtoehdoksi valikoitui monimuotokoulutusta tarjoava Keudan Tuusulan toimipiste.
Monimuotokoulutuksessa painottuu yleensä työpaikalla järjestettävä koulutus, jonka lisäksi koulutus sisältää verkko-opintoja, etätehtäviä ja lähiopetusta.
– Kuultuani opiskelupaikasta irtisanouduin myyntiassistentin työstäni. Olin koko työurani toiminut kaupallisella alla: keittiömyyjänä, rautakaupassa, toimistopuolella asiakaspalvelussa.
Tunnen valinneeni oikean tien alaa vaihtamalla.
Tikkanen oli opinnot aloitettuaan aloittanut työt päiväkodissa laitoshuoltajana, koska ilman koulutusta hänelle ei auennut lastenhoitajan paikkaa.
– Olin laitoshuoltajana muutaman päivän ajan ennen kuin vein eteenpäin toivettani sanoin: kyllä mää näistä lapsista niin tykkään. Pääsin lastenhoitajaksi Mäntysalon päiväkotiin pienten puolelle.
Tämä sopi opintoihin, koska hän pystyi suorittamaan opinnot työpaikalla näyttöinä, joka tarkoittaa tutkinnon osien edellyttämän ammattitaidon ja osaamisen osoittamista tekemällä käytännön työtehtäviä aidoissa työtilanteissa.
– Opinnot eivät olleet raskaita, sillä kaikki oli niin mielenkiintoista ja tykkäsin kaikesta!
Tikkanen opiskeli koronarajoitusten vuoksi iltaisin kotona etänä Teamsin välityksellä. Koululla oli opetusta esimerkiksi hoivajakson aikana töiden jälkeen 2–3 iltana viikossa.
Hoivajakson Tikkanen kokikin opiskelujen raskaimmaksi vaiheeksi, koska työpäivän päälle oli lähiopetusta ja samalla hän suoritti työssäoppimista viikonloppuisin kotihoidossa. Vapaahetkiä ei jäänyt.
– Voin sanoa, että onneksi tuli korona ja opinnot siirtyivät muilta osin enemmän etäopetukseen. Tämä sopi minulle.
Tikkasen opiskeluryhmä hitsautui etäopinnoista huolimatta yhteen ja ryhmähenki oli Tikkasen mukaan hyvä.
– Meillä oli koulussa opiskelijoiden kesken kivaa. Nuorimmat opiskelijat olivat noin 20-vuotiaita ja minä sieltä vanhimmasta päästä. Minulle jäi koulusta ystävä Helena, jonka kanssa soittelemme ja vaihdamme kuulumisia.
Miten nuorena opiskelu eroaa aikuisopiskelusta?
– Olimme kaikki kauhean sitoutuneita opiskeluun. Varsinkin nuoremmat tähtäsivät jatko-opintoihin sosionomeiksi tai ensihoitajiksi. Minullakin heräsi halu opiskella vielä lisää esimerkiksi avoimessa yliopistossa.
Koulussa Tikkanen sai kiitosta aktiivisuudesta ja keskusteluihin osallistumisesta.
– Oli ihanaa kuulla tämä palaute. Kerroin esimerkkejä ja olin mukana keskusteluissa. Toiset opiskelivat enemmän kuunnellen.
Tällä hetkellä nurmijärveläinen Tikkanen työskentelee Klaukkalassa Ylitilantien päiväkodissa erityslastenhoitajana. Hän viihtyy lasten parissa. Edelleen myös vanhustyö kiinnostaa.
– Syksyllä alan heittää keikkaa vanhustyössä yhden päivän viikonloppuisin. Tällä hetkellä tuntuu, että jaksan. Tunnen valinneeni oikean tien alaa vaihtamalla. Hoitotyö on kohtaamista – on toisella puolella lapsi tai aikuinen.