Lasten futisharrastus veti Lauri ja Saara Holmasen mukaan toimintaan. Menoa riittää, mutta varsinaista kiirettä ei ole, sanoo äiti-Saara.
Holmasten perheessä jalkapallo on se juttu.
Pohjoistapiolalaisen perheen kaikki kolme lasta, Eela, 6, Alvi, 9, ja Oiva, 11, pelaavat jalkapalloa FC Hongassa. Eikä siinä vielä kaikki: isä Lauri valmentaa ja äiti Saara on toiminut milloin joukkueenjohtajana ja milloin viestintävastaavana lasten joukkueissa.
Ennättääkö perheessä enää muuta miettimäänkään kuin jalkapalloa?
– No ei me ehkä jalkapallosta niinkään paljon puhuta, mutta viikon aikatauluissa on melko lailla soveltamista, perheen äiti Saara ynnää.
Perheen nuorin, Eela, aloitti jalkapallon perhefudiksen parista. Vuosi sitten hän osallistui seuran jalkapallokouluun, josta tie on vienyt joukkueeseen.
– Minulla on kivoja kavereita joukkueessa. Harrastan myös uintia ja käyn arkkitehtuurikoulu Arkkia, Eela selittää Tapiolan urheilupuistossa.
Eela myös muistaa pienen pohdinnan jälkeen, mikä on jalkapallossa parasta.
– Tehdä maaleja, hän paukauttaa kuin salamaniskusta ja lähtee kirmailemaan kiipeilytelineiden suuntaan.
Onneksi Holmasten perhe asuu lähellä jalkapallokenttää. Kyytejä joutuu talvisin miettimään, mutta isommat pojat pääsevät kesäisin helposti harjoituksiin jo pyörällä.
Kivaa se on, että vanhemmat ovat olleet mukana.
Oiva, 11.
– Ei tämä jalkapalloarki ole koskaan tuntunut haastavalta tai kiireiseltä, kun on ollut itse aina toiminnassa mukana. Pojatkin ovat päässeet helposti harjoituksiin joko minun tai isän kyydissä, Saara tiivistää.
Lauri-isä löysi itsensä valmentajaksi melko perinteistä reittiä.
– Kun pojat olivat pieniä, harjoituksissa tarvittiin joku hoitamaan alkulämmöt. Siitä se sitten lähti. Apuvalmentajana olen ollut siitä asti.
FC Honka tarjoaa seurana paljon erilaisia koulutuksia mukana oleville vanhemmille.
– Aloitin kerran valmentajakoulutuksen, mutta se jäi kesken – ei vain ennättänyt. Oma juttuni on olla apuna ja tarjota valmennukselle tukea. Lasten takia tätä tehdään, ei minulla ole mitään ajatuksia lapsistani huippufutareita tehdä, Lauri painottaa.
Jalkapallo vie leijonan osan perheen ajasta. Lomat suunnitellaan varsinkin kesäisin lasten pelien ja turnausten ehdoilla.
– Kesäloma alkaa yleensä vasta Hesa Cupin jälkeen heinäkuun puolessa välissä. Lomaa onkin sitten kaksi viikkoa jäljellä, Lauri naurahtaa.
Pojat nimeävät lempipelaajansa nopeasti.
– Pariisin PSG:n ja Ranskan maajoukkueen Kylian Mbappé, Oiva hehkuttaa yhtä maailman kuuluisinta ja nopeinta pelaajaa.
Alvin suosikki on Manchester Unitedin Ronaldo.
Veljekset käyvät Tapiolan urheilupuistossa katsomassa Hongan edustusjoukkueen pelejä niin paljon kuin omilta kiireiltään ennättävät.
Perhe käy myös miesten maajoukkueen eli Huuhkajien peleissä lähes aina.
Tulevaisuudessa perheen haaveena on lähteä katsomaan jotain eurooppalaista huippujoukkuetta.
Aktiiviset vanhemmat ovat tärkeässä roolissa, jotta seurat kykenevät tarjoamaan hyvää toimintaa.
– Ihan kivaa se on, että vanhemmat ovat olleet mukana toiminnassa, Oiva todistaa.
Holmasten perheessä on nyt seurattu poikien kasvua jalkapallon parissa runsaat kuusi vuotta. Pojat ovat pikkuhiljaa sen verran isoja, että isävalmentaja siirtyy pikkuhiljaa katsomon puolelle.
– Olemme siitä jo ennättäneet keskustellakin. Varmasti tulee haikea olo. Vaikka meillä vanhemmilla ei ole mitään urheilullista taustaa, olemme viihtyneet tässä upeasti. Onneksi Eela-tytär on vasta pelaamisensa alussa, Saara iloitsee.