Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ukrainan lapsitähdellä Amelia Anisovychillä oli yksi tärkeä toive Suomessa, ja se toteutui Espoossa – "Se on hänelle aivan parasta"

Amelia Anisovych kävi musiikkitunnilla Espoossa. Lauantaina hän lauloi kotimaansa puolesta Senaatintorilla.

Askeleet ovat energiset ja silmissä on tutkiva katse, kun pieni ukrainalaistyttö asettuu istumaan espoolaisten koululaisten joukkoon.

Tätä vierailua 7-vuotias Amelia Anisovych on odottanut innolla ja niin ovat päivää isännöivät espoolaisetkin.

Vaikka kielimuuri jonkin verran erottaakin, jää päivästä lähtemätön muistijälki.

Maailma muistaa Amelian viime keväältä, jolloin hän esitti kiovalaisessa pommisuojassa koskettavan tulkinnan Frozen-animaatiosta tutusta Let it gosta.

Viime perjantaina hän saapui äitinsä ja laulunopettajansa kanssa Tapiolaan Jousenkaaren kouluun. Hän osallistui musiikkitunneille nelos- ja viitosluokkalaisten kanssa ja pääsi myös maistamaan kouluruokaa.

– Amelia on todella odottanut tätä vierailua. Se on hänelle aivan parasta, tytön puolalainen laulunopettaja Anne Grabowska kertoi.

Hymyt olivat musiikkitunnilla herkässä ja tunnelma lämmin.

Musiikkiluokan opettajan Ville Stambej’n johdolla 5M-luokka oli valmistautunut vierailuun katsomalla pommisuojassa kuvatun videon.

Luokka oli harjoitellut slaavilaista melankoliaa huokuvan Hiljainen tienoo -laulun suomeksi ja venäjäksi. Sanat kuvaavat osuvasti ukrainalaisten tilannetta juuri nyt.

On vaikea löytää sanoja.

– Hiljainen tienoo hämyinen maa, kultaa sen ylle kuu heijastaa, yksin taas kuljen mietteisiin jään, milloin mä jälleen kotini nään.

Miljoonien ukrainalaisten tavoin Amelia elää sotapakolaisen elämää. Ihan tavallinen pakolainen hän kuitenkaan ei ole, sillä kuuluisuus on vienyt hänet jo muun muassa Walesiin ja Monacoon, ja marraskuussa on edessä matka Yhdysvaltoihin.

Amelian koti on Varsovassa, jossa elää myös äiti, 15-vuotias isoveli ja osa muuta perhettä. Isä on Ukrainassa.

Puolassa Amelia on oppinut puolan kielen muutamassa viikossa. Sanat tarttuvatkin hänelle nopeasti: Ensimmäinen suomenkielinen sana oli Nalle Puhista tuttu Tikru.

Lisäksi Amelia puhuu venäjää. Jousenkaaren koulussa hän pääsi nopeasti juttuun venäjää taitavan viidesluokkalaisen Jan Grigorin, 11, kanssa.

– Keskustelimme siitä, miten rohkeasti hän lauloi Ukrainassa. Puhuimme myös lauluista, joita lauloimme musiikintunnilla. Ja siitä, mitä ruokaa tänään on, Jan kertoi.

Vierailun aikana myös laulunopettaja Grabowska pääsi näyttämään osaamistaan. Hän avasi espoolaisten äänijänteitä ja laittoi lapsiin liikettä verryttelyharjoituksin, jotka sopisivat paremmin yleisurheilukentälle.

5M-luokka ei häkeltynyt. Säveltasoja ja stemmalaulua harjoiteltaessa pieni musiikkiluokka soi kauniisti.

Grabowska ja Amelian äiti Lilia Anisovych olivat näkemästään vaikuttuneita.

Ennen musiikkituntia he pääsivät tutustumaan muun muassa koulun liikuntasaliin, puutyöluokkaan ja käsityötiloihin.

– Halusimme tulla tänne, jotta näkisimme, miksi suomalainen koulu on niin laadukas. On vaikea löytää sanoja. Tämä kaikki on kerrassaan mahtavaa, Grabowska sanoi.

– On vaikuttava nähdä, miten kaikki asiat täällä koulussa on tehty lapsia varten, Lilia Anisovych sanoi Grabowskan tulkatessa.

Grabowskan kysymykseen, mikä on suomalaisen koulun salaisuus, Jousenkaaren rehtorilla Päivi Harjulalla oli kaksi selitystä.

– Sanoisin, että tärkeintä ovat osaavat opettajat, laadukas opetus. Lisäksi seuraamme aikaamme, mikä näkyy muun muassa luokkatiloissa.

Kouluvierailun järjesti itsekin aikanaan Jousenkaaren musiikkiluokalla opiskellut Susanna Makaroff. Hän oli yhdessä ystävänsä Reetta Rajalan organisoimassa lauantain rauhanmarssia Helsingissä Ukrainan hyväksi. Amelia esitti tapahtumassa Let it gon sekä Ukrainan kansallishymnin.

Rehtori Harjula oli kouluvierailusta otettu.

– On todella arvostettavaa, että vanhaa koulua muistetaan tällä tavalla, hän osoitti sanansa Susanna Makaroffille.