E-jollien nuorten EM-kultamitalisti Oskari Laurila pitää vauhtia myös maantiellä.
Espoon Pursiseuran Oskari Laurila, 17, on kahden lajin taitaja, vaikka tuoreen EM-sankarin päälaji on ainakin toistaiseksi purjehdus.
Laurila voitti elokuun alussa U18-sarjassa maukkaan mestaruuden Saksassa pidetyissä purjehduksen EM-kisoissa. Menestys antaa pohjaa urasuunnitelmille, mutta laji voi vielä tulevaisuudessa vaihtua.
– Olen seuraavan vuoden Pohjois-Ranskassa, menen vaihtoon treenaamaan maantiepyöräilyä ja cyclocrossia. Toistaiseksi päälajini on purjehdus, Laurila naurahtaa Nuottaniemen venesatamassa.
Laurila muutti elokuun lopussa Avesnes-Sur-Helpeen, jossa hän asuu muiden urheilijoiden kanssa samassa osoitteessa ja käy koulua.
– Purjehdus on talvella tauolla. Toki suunnitteilla on muutama leiri espanjalaisten purjehtijoiden kanssa. Ensi talvena panostan enemmän pyöräilyyn, on hyvä harrastaa myös muuta kuin pelkkää päälajia.
Laurila on purjehtinut kilpaa neljä vuotta E-jolla-sarjassa. Hänen ajatuksenaan on kilpailla ainakin 2024 loppuun tutussa sarjassa.
Tässä menee aina jokin asia pieleen.
– Ensi vuonna MM-kilpailut ovat Kööpenhaminassa ja 2024 purjehditaan kilpaa MM-vesillä Hangossa. Vasta sen jälkeen voi miettiä luokan vaihtoa, Etelä-Tapiolan lukiota käyvä Laurila laskee.
EM-voittaja on syntynyt purjehtimaan. Perhe on aina viihtynyt vesillä, ensimmäiset kokemukset purjehtimisesta ovat isän köliveneellä jo varsin nuorena.
Koti on lähes aina sijainnut lähellä Nuottaniemen satamaa, vaikka ennen ala-asteikää myös Sveitsi asuinpaikkana tuli tutuksi.
Ensimmäisen kerran Laurila meni EPS:n purjehduskouluun seitsemänvuotiaana.
– Alussa en kilpaillut lainkaan. Sitten taidot alkoivat kehittyä ja havaitsin oppivani asioita. Pienet voitot ja menestys alkoivat koukuttaa, siitä se kilpapurjehdus sitten vain alkoi kuin vahingossa.
Laurila myöntää, että juuri muuhun kuin urheiluun ei jää aikaa. Toisaalta valtaosa ystävistä on tullut harrastusten parista.
Fysiikkaharjoitteissa Laurila viihtyy noin kymmenen tuntia viikossa. Kesäisin vesillä luovitaan 4–5 kertaa viikossa noin kolme tuntia kerrallaan.
Purjehdus on antanut nuorelle paljon muutakin kuin onnistumisia kilpailuissa. Laurila painottaa, että strateginen ajattelu kehittyy purjehtimisessa kuin itsestään.
– Tässä menee aina jokin asia pieleen. Tuuli muuttuu, sää vaihtelee – vesillä voi sattua ihan mitä vain. Laji on erittäin monipuolinen, purjehtiessa rauhallisuus on valttia.
Laurila valottaa, että liian voimakas temperamentti saattaa johtaa huonoihin ratkaisuihin.
– Olen viime aikoina koittanut kiinnittää enemmän huomioita keskittymiseen. Olen saanut paljon lisäoppia, kun kokenut arvokisapurjehtija Tuula Tenkanen on käynyt meillä kertomassa kokemuksiaan, Laurila lähettää kiitokset naapuriseuran Esbo Segelföreningin suuntaan.
Merellä tai maalla, Laurilan tie kohti maalia vie ekologisesti joko tuulen voimalla tai oman kehon energialla.