Markku Salmi keräsi ystävineen Leppävaaran slangisanaston, jonka hän haluaa jäävän nuorille polville.
Slangi on paitsi tapa puhua, myös tapa osoittaa kuuluvansa johonkin tiettyyn ryhmään.
Kun ihminen puhuu slangia, hän samalla erottuu niistä, jotka käyttävät toisenlaista kieltä.
Paljasjalkaiselle leppävaaralaiselle Markku Salmelle slangi on erottamaton osa lepuskilaista paikallisidentiteettiä, jonka hän haluaa säilyvän nykypolville ja tulevillekin.
– Pidän itseäni vahvasti leppävaaralaisena, enkä espoolaisena. Olenhan elänyt täällä koko ikäni, Salmi sanoo, kun tapaamme hänet Cafe ja Bar Mintussa Pohjois-Leppävaarassa.
Leppävaaraa tarkoittava Lepuski (myös Lebuski käy) on yksi ensimmäisiä slangisanoja, jotka vieraspaikkakuntalainen oppii Espoossa.
Salmen mukaan sanaa alettiin käyttää jo 1930-luvulla. Sen antoivat todennäköisesti ulkopaikkakuntalaiset ja se vakiintui käyttöön.
1950–60-luvulla Leppävaarasta saattoi kuulla puhuttavan myös Lepiksenä tai Lepuksena, mutta kumpikaan sana ei jäänyt elämään.
Salmi on koonnut ystäviensä kanssa mainion sanaston leppävaaralaista slangia. Sanasto on osa uutta Leppävaaran kronikka 2022 -teosta, joka taas on jo viides osa Leppävaara-seuran kustantamaa Leppävaaran paikallishistoriikkisarjaa.
– Ensimmäisen Lepuskin slangisanaston kokosi edesmennyt Martti Lepistö parisenkymmentä vuotta sitten. Olemme täydentäneet sanastoa Kansalaismuistipiirin Facebook-ryhmässä. Ringissä on 100–150 jäsentä, Salmi kertoo.
Salmen mukaan lepuskilaiset ovat aina käyttäneet myös stadin slangista tuttuja sanoja, kuten vaikka gimmaa ja kundia. Näitä ei ole Lepuskin slangisanastoon poimittu, vaan painotus on esimerkiksi paikallisissa nimissä. Sanastossa vilahtelee myös paljon legendaariksikin mainittuja rakennuksia tai yrityksiä, joita ei enää ole.
Esimerkiksi Jaska on ravintola Blue Jay, joka siirtyi Laajalahteen eli Brevikkaan vuonna 2020. Nokka sen sijaan on yhä Galtsussa eli kauppakeskus Galleriassa oleva ravintola Pinokkio, jossa voi Salmen mukaan kuulla elävää Lepuskin slangia.
Monet sanat tarttuvat helposti, sehän on slangille luonteenomaista.
Lintis tai Fågeli on Lintuvaara, Kartsi on Karakallio ja Frisukka on Friisinmäki.
Espoon landen raja menee 500 metrin päässä.
Slangisanoilla on vahva side elettyyn arkeen ja ihmisten tapaan olla. Salmen mukaan lepuskilainen identiteetti on luonteeltansa rouheaa, joskus vähän hämyisääkin.
– Aiemmin Leppävaara, eli Alberga, oli vahvasti ruotsinkielistä maatalousaluetta. 1900-luvun alussa tänne alkoi muuttaa suomenkielistä työväkeä, ja sisällissodassa Leppävaara oli punaista aluetta. Myöhemmin moni on tehnyt luokkanousun, mikä näkyy etenkin vauraassa Lintuvaarassa.
Rouheasta elämästä kertoo muun muassa Monrepo-sana.
– Monrepolla tarkoitetaan metsikköä, joka on nykyistä Topparoikan puistoa. Sen kulmilla asuivat 1930-luvulla puolalainen kalansavustamon omistaja Adolf Kosiorek, puuseppä A. Jousi, maalarimestari Tenhunen ja harrastelijataitelija Ahokas sekä satunnaiset taivaanrannan maalarit, jotka tapasivat istua pitämässä parlamenttiaan, eikä sitä tehty kuivin suin, Salmi kertoo.
Myöhempää perua on Nollapiste, joka sekin oli juominkeihin sopiva pusikko ja sijaitsi Turuntien ja Hagalundintien rampissa.
– Kun olin opiskelijana kausitoissä nykyisen Sellon paikalla olleessa Maxi-marketin Alkossa 1970-luvulla meiltä haettiin juomaa ja mentiin Nollapisteeseen.
Sinttu puolestaan oli legendaarin grillivaunu tyhjällä tontilla nykyisen Pikku Shellin paikalla. Se oli aikansa mättöruokapaikka, jossa hampurilaissämpylän tilalla oli puolikas, halkaistu ranskis.
Mutta tietysti Lepuskiin liittyy myös paljon hyvää ja lämmintä.
Yksi paikka, jossa rakkaus on päässyt valloilleen, on nykyisen Urheilupuiston kupeessa sijaitseva vanhan rautakaivoksen kallio, eli slangilla ilmaistuna Gruuva, Ruuva, Aavekallio tai Mörkövuori.
– Siellä nuoret ovat aina istuneet auringonlaskua katselemassa ja taitavat istua yhä, sanoo Salmi.
Leppävaara on yksi Espoon suurimpia keskuksia. Salmi korostaa kotiseutunsa kaupunkimaisuutta, joka erottaa sen landesta. Salmen määritelmän mukaan landen raja kulkee varsin lähellä.
– Se menee 500 metrin päästä tästä, siellä mistä pellot alkavat, hän sivaltaa.
Mutta kuinka hyvin Lepuskin slangi sitten elää nuorten polvien suussa?
Pieni katugallup riittää osoittamaan sen, että slangi tunnetaan, mutta sukupolvien välillä on sen käytössä eroja.
– Ai Galtsu? Odotas, nyt pitää miettiä, pohtii 18-vuotias Joonas Väisänen, kun tapaamme hänet Leppävaaraa halkovalla Leppävaaranraitilla.
Pienen tuumimisen jälkeen hän luovuttaa.
– No, ei kyllä nyt tule mieleen, mitä se tarkoittaa.
Sen sijaan vieressä seisova Elina Törrönen, 42, tietää vastauksen heti.
– Galtsuhan on kauppakeskus Galleria tuossa edessä, hän sanoo ja viittoo pitkin Leppävaaranraittia.
Törrösellä muutkin paikallisslangin sanat ovat hallussa.
– Ai Turkkari ja Turtsa? Helppoa! No nehän tarkoittavat Turuntietä, joka kulkee tässä vieressä, hän luettelee.
Tietokirjailija Markku Salmi sanoo, että uutuuskirjaan koottu Lepuskin slangisanasto heijastelee 1900-luvulla käytettyjä sanontoja. Niinpä se on tuttua Törröselle, joka asui lapsuutensa Espoossa.
– Leppävaarassa en tosin asunut, vaan Karakalliossa, eli Karzissa, Törrönen sanoo ja korostaa nimessä olevaa z-kirjainta.
Joonas Väisänenkin on lähistöltä, eli Kilosta, mutta moni Lepuskin slangisana oli hänelle äkkiseltään vieras.
Leppävaaran nykyiseen slangiin on tullut vaikutteita maahanmuuttajilta. Espoolaisten nuorten suussa kulkee muun muassa somalin kielestä tullut haye-sana, joka tarkoittaa, että ok. Sana lausutaan haije.
Markku Salmelle se ei ole tuttu.
– Me olemme halunneet tallettaa muistiin 1900-luvun sanaston. On tietysti toivottavaa, että joku jatkaa työtä ja tallettaa nykyisin käytetyt sanat, Salmi sanoo.