Sateenkaariyhteyshenkilö Ani Iivanainen haluaa tehdä seurakunnista turvallisia kaikille.
Jokainen meistä on Jumalan kuva moninaisuudessaan. Tämä ajatus toi Ani Iivanaiselle turvaa niinä vuosina, jolloin hän etääntyi seurakuntayhteisöstä.
Iivanainen valmistui sosionomi-diakoniksi 2001, ja ajatuksissa oli työ seurakunnassa. Toisin kuitenkin kävi.
– Keskustelu samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröimisestä oli ollut julmaa, hengellisissä yhteisöissä jopa suoraa henkistä väkivaltaa. Piispojen voimassa olleen kannanoton mukaan kirkon tehtävissä ei voinut avoimesti olla sateenkaari-ihminen. Oman turvallisuuteni vuoksi päätin vetäytyä, Iivanainen kertoo.
Uskonto ja seurakunnassa toimiminen olivat kuuluneet Iivanaisen elämään lapsuudesta saakka. Perhe asui pienellä paikkakunnalla ja vanhemmat toimivat aktiivisesti seurakunnassa.
Jo lapsena Iivanainen koki olonsa seurakunnassa ristiriitaiseksi, vaikka ei tuolloin löytänyt kokemukselleen sanoja.
– Olen tiedostanut identiteettini pienestä lapsesta saakka, vaikka en tiennyt sille sanoja. Kun muutimme pääkaupunkiseudulle ollessani nuori, ajattelin, että siellä ilmapiiri olisi turvallisempi ja hyväksyvämpi. Näin ei kuitenkaan ollut.
Seurakuntien sijaan Iivanainen suuntasi töihin kunta- ja järjestösektorille. 18 vuotta myöhemmin eteen tuli Espoon seurakunnissa diakonityö, johon oli mahdollista yhdistää sateenkaarityö. Iivanainen kutsuu sitä johdatukseksi.
– Minulle oli tärkeää, että jos tulen seurakuntaan, minut hyväksytään sellaisena kuin olen eikä minun tarvitse piilottaa itsestäni mitään, kertoo sateenkaariperheen vaimona ja äitinä elävä Iivanainen.
Espoon seurakunnissa oli tehty sateenkaarityötä jo pitkään ennen Iivanaisen mukaan tuloa. Tänä vuonna pitkä työ on tuottanut hedelmää: sateenkaarimessut on aloitettu ja ensimmäiset kirkot ovat avautuneet sateenkaariparien vihkimiselle ja avioliiton siunaukselle.
Lue myös:
Sateenkaarivihkimisistä kiistoja Espoossa – aikoja voi nyt varata kahteen kirkkoon
Iivanaisen työhön sateenkaariyhteyshenkilönä kuuluu paljon muun muassa seurakuntalaisten kuuntelua.
– Kaikenikäiset ottavat yhteyttä, nuorista ikäihmisiin. Käyn nuortenilloissa puhumassa ja lisäksi seurakunnissa järjestetään nuorille ja aikuisille sateenkaariryhmiä ja -iltoja, Iivanainen kertoo.
Iivanainen muistuttaa, että kaikki seurakuntien toiminta on avointa myös sateenkaarihenkilöille.
– Sateenkaarityö on kuitenkin tärkeätä, sillä kaikki eivät koe seurakuntien toimintaa turvalliseksi. Esimerkiksi keskustelut julkisuudessa voivat olla sellaisia, että sateenkaari-ihmisiä pelottaa tulla mukaan kaikille avoimeen toimintaan.
Työsarkaa riittää Iivanaisen mukaan vielä koko Suomessa, Espoo mukaan lukien.
– Mikään seurakunta ei voi vielä luvata, että kaikki toiminta on varmasti sateenkaari-ihmisille turvallista. Tutkitustikin on vielä tehtävää yhdenvertaisempien ja tasa-arvoisempien seurakuntien eteen, hän sanoo.
Yksi osa sateenkaari-yhteyshenkilöiden työtä on kouluttautuminen ja tiedon jakaminen.
– Koulutamme seurakuntien työntekijöitä esimerkiksi sensitiiviseen ja inklusiivinen kohtaamiseen. Se tarkoittaa muun muassa, että seurakuntien toiminnassa ei tehtäisi oletuksia ylipäätään kenestäkään ihmisestä. Ei oletettaisi sukupuolta, seksuaali-identiteettiä tai perhemuotoa. Tämä olisi tärkeää huomioida kaikessa puheessa, viestinnässä ja muussa toiminnassa, Iivanainen kuvaa.
Usko ja oma Jumalasuhde ovat läpi elämän olleet tuoneet Iivanaiselle turvaa. Hän ei ole kokenut ristiriitaa oman identiteettinsä ja Jumalan välillä.
– Raamatun ydin on se, että Jumala on rakkauden ja armon Jumala. Jumala on luonut ihan jokaisen meistä tarkoituksella omaksi kuvakseen, kaikkine moninaisuuksinemme, Iivanainen sanoo.
Raamatun kohdilla perustellaan usein kielteistä kantaa esimerkiksi sateenkaariparien vihkimiseen. Iivanaiselle tärkeä kohta Raamatussa on rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi kuten itseäsi. Se ajaa ohi yksittäisten, omana aikanaan kirjoitettujen kohtien.
– Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja, jossa on paljon oman aikansa käsityksiä. Ne eivät vastaa nykyajan ihmiskäsitystä. Ne, mitkä pysyvät, ovat universaaleja asioita: Olemme uskossa pelastettuja, Jumalan kuvia ja Jumala rakastaa meitä.
Omassa lähityöyhteisössään Iivanainen ei ole joutunut kokemaan syrjivää käytöstä tai vihapuhetta, mutta työn puolesta sitä on osunut kohdalle sekä viesteinä että keskusteluissa.
Vihapuhe korostuu varsinkin Pride-tapahtumien aikaan.
Iivanainen korostaa, että keskustelua erilaisista näkökulmista voidaan käydä tiettyyn rajaan saakka.
– Ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys. Selkeästi syrjivää puhetta ei tarvitse sietää.