Terveystiedon opettaja kouluttautui auttamaan mielenterveyden haasteista kärsiviä oppilaita.
– Halusin numeroiden olevan puhtaita kymppejä. Panostin täysillä kokeisiin, projekteihin ja näyttöihin. Olen ollut aina koulussa hyvä, ja tuntui, että (muidenkin) odotukset ovat korkealla. Kahdeksannella luokalla työmäärä ja paineet kasvoivat ja väsyin, kertoo Viherlaakson koulua käyvä nuori.
Hän on yksi uudenlaisesta koulucoaching-toiminnasta apua saaneista nuorista. Viherlaakson koulussa alettiin vuosi sitten tarjota yläkoululaisille keskusteluapua mielen hyvinvoinnin edistämiseksi. Alakoulussa coaching on toiminut jo useamman vuoden.
Yläkoululainen kertoo itseen kohdistuvan vaativuuden voimistuneen joukkuevoimisteluharrastuksen myötä. Harrastus vaikutti myös kehonkuvaan ja sitä kautta syömiseen.
– Huomasin jo silloin, että aloin ahdistua ja olin miettinyt, että haluaisin puhua jollekin. Nyt mieli on rauhoittunut ja sain kesällä levättyä. Olen oppinut mentaliteettia, että ysit ja kasitkin ovat ihan hyviä, hän kertoo.
Oppilaiden pahoinvointi näkyy koulun arjessa monella eri tapaa.
Jotkut oppilaat purkavat pahaa oloaan häiriköimällä, huutelemalla ja olemalla muutoin levottomia. Toinen ääripää ovat kuoreensa yksin vetäytyvät, jotka eivät sano sanaakaan, kertoo koulukoutsina Viherlaaksossa toimiva terveystiedon opettaja Maria Mattsson.
Joidenkin käytöksestä näkyy, että on paha olla.
– Jos on kovasti pahoinvoiva, vetäytyy kuoreensa ja saattaa jäädä yksin. Yleensä jo se auttaa, jos oppilas tulee kouluun. On kuitenkin oppilaita, joilla on paljon poissaoloja.
Koulustressin ja täydellisyyden tavoittelun lisäksi yläkoululaisten mielenterveyttä haastavat muun muassa yksinäisyys ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat, kertoo Mattsson. Nämä aiheet ovat tuoneet nuoria keskustelemaan Mattssonin kanssa kahden. Juttelemaan on tullut myös motivaation puutteesta, lamaannuksen tunteesta, itsetuntoa heikentävästä itsekriittisyydestä, omaan selviytymiseen liittyvästä epävarmuudesta ja kodin ahdistavasta ilmapiiristä kärsiviä oppilaita.
– Joidenkin käytöksestä näkyy, että on paha olla. Monen käytöksestä se ei kuitenkaan näy, vaan he pystyvät peittämään sen tosi hyvin.
– Tavallisen oppitunnin puitteissa ei ole useinkaan mahdollista tarjota kiireetöntä hetkeä oppilaalle, joka voisi tarvita sellaista omien huoliensa kertomiseen, Mattsson sanoo.
Mattsson hakeutui opiskelemaan ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa ja teki lopputyönsä coachingtyön jalkauttamisesta koululle.
Pyrkimyksenä on voimistaa oppilaan luottamusta omaan selviytymiseensä ja valjastaa hänen omat vahvuutensa tavoitteen saavuttamiseen.
– Käymme läpi sitä, missä oppilas on hyvä ja mitä kaikkea hän jo tekee tämän kyseisen asian eteen.
– Ratkaisu- ja voimavarakeskeistä metodia noudattaen coaching pysyy turvallisissa uomissa eikä ole pelkoa, että oppilas joutuu kohtaamaan itselleen liian vaikeita asioita tunnetasolla. Jos oppilas haluaa kertoa asioista laajemmin, kuuntelen, mutten ryhdy ohjaamaan keskustelua syvemmälle tasolle.
Tähän saakka koulukoutsille on tarvinnut varata aika etukäteen. Jatkossa koulussa on ajanvarauksen lisäksi tiistaisin walk-in -keskusteluaika.
– Tämä on ollut todella palkitsevaa ja merkityksellistä. Keskustelut tuntuvat tuovan oppilaalle nopeasti toivon, että tilanne voi muuttua parempaan suuntaan.
– Mitä varhaisemmassa vaiheessa saamme mahdollisimman monen nuoren voimaan riittävän hyvin, sitä harvempi tarvitsee jatkossa pitkiä hoitoja kuten voi käydä, jos ongelmat kehittyvät liian pitkään, Mattsson sanoo.