Harva keski-ikäinen halusi puhua raha-asioistaan katugallupissa. Säästöjä kerryttäneet eläkeläiset voivat olla turvallisin mielin.
– Minulla ei ole velkaa ja olen aina sen verran säästänyt, että emme nyt ole kusessa. Mutta aikuisilla lapsillani ja heidän perheellään tilanne on toinen. Heitä yritän auttaa parhaani mukaan.
Näin suorasukaisesti sanoittaa taloudellista tilannettaan espoolainen Anna, 64 kauppakeskus Ison Omenan ala-aulassa Matinkylässä.
Olemme tulleet kyselemään espoolaisilta, miten heidän taloutensa kestää nyt, kun sähkön, ruuan ja polttoaineiden hinnat nousevat ja kohoavat lainakorot nostavat nekin kustannuksia.
Eläkkeellä oleva Anna kertoo muuttaneensa miehensä kanssa isosta rivitaloasunnosta pienempään kerrostalokotiin. Se puolitti pariskunnan asumuskulut.
Pariskunnalla on kaksi aikuista lasta, joilla on perhe ja iso asuntolaina – kuten monella espoolaisella.
Anna kertoo, että lapsilla asuntolainojen summat alkavat kolmosella.
Lapsiaan Anna auttaa ostamalla esimerkiksi lahjakortteja ruokakauppaan tai antamalla lapsenlapsille rahaa.
– Joskus voin antaa isompiakin summia. Lahjoittaahan voi 4 999 euroa kolmen vuoden aikana ilman veroseuraamuksia. Minun omat vanhempani auttoivat minua ja sisarruksiani aikanaan ja minä toimin samoin. On parempi antaa rahaa nyt kuin että lapset perisivät omaisuutta ja maksaisivat sitten perintöveroa.
Ison Omenan pihalta tapaamme olarilaisen Markun, 73. Hänenkin raha-asiansa ovat kunnossa, sillä hän luopui yrityksestään vuosi sitten. Markulla on myös esimerkiksi edullinen määräaikainen sähkösopimus.
Tuleva talvi askaruttaa miestä silti.
– Asun puoliksi Viron puolella, ja siellä inflaatio on jo 25 prosentin luokkaa, eikä palkkojen nousu ole seurannut yksityisellä puolella perässä, Markku sanoo.
Markun mielestä Virossa ja muualla Euroopassa hallitukset vaikuttavat reagoineen ripeästi kansalaisten ahdinkoon.
– Virossa saatiin nopeasti säädettyä sähkölle katto, joka rajaa kuluttajien saamia laskuja. Ranskassa äsken käydessäni 95-oktaaninen bensiini maksoi halvimmillaan 1,35 euroa litralta. Päätöksenteko vaikuttaa olevan muualla dynaamisempaa ja asioita tapahtuu eri tahtiin kuin meillä.
Markku hämmästelee etenkin sähkön hurjaa hintaa Suomessa. Suuri osa sähköyhtiöistä myy vain pörssisähköä ja osa tarjoaa määräaikaissopimusta jopa 40–50 sentin kilowattituntihinnalla. Samaan aikaan suomalainen sähköntuotanto on hyvin vähäpäästöistä.
– Olen ollut tuulivoima-alalla ja tiedän, että tuulisähkön tuotantokustannukset ovat 30 euroa megawattitunnilta eli 3 senttiä kilowattitunnilta. Kuluttajalle hinta on aivan toinen, Markku sanoo.
Katugallupia tehdessä käy pian ilmi, että moni keski-ikäinen ei ole halukas puhumaan raha-asioistaan. Toimittajan ohi pyyhkäistään kiireessä.
Matinniityn suunnalla tapaamme 34-vuotiaan naisen, joka on ulkoilemassa lapsensa kanssa. Hän sanoo, että korkojen nousu iskee hänen perheeseensä suoraan.
– Asuntolainassamme oli juuri korontarkistuspäivä. Euribor-koron nousu nollasta reilun kahteen prosenttiin voi vaikuttaa ajatuksena pieneltä, mutta kyllä se kuukausittaisessa lainakulussa selvästi tuntuu.
Nainen arvelee, että vaikeimmassa asemassa ovat silti maaseudun sähkölämmitteisissä taloissa asuvat.
Perheen oma taloustilanne näyttää vielä vakaalta, eikä radikaaleja toimia ole tarvinnut tehdä. Vanhempainvapaalla oleminen ei tosin ole antanut mahdollisuutta kerryttää puskureitakaan.
– Kun jäin vanhempainvapaalle, tämä tilanne – sota ja kaikki – ei ollut näkyvissä. Mutta nyt kun palaan taas töihin, niin tulotkin onneksi kasvavat.
Naisen tuttavapiirissä osa on muuttanut arkisia tottumuksiaan.
– Esimerkiksi pyykinpesu on siirretty yöaikaan tai sitten pyykit käydään pesemässä taloyhtiön pyykkituvassa.