Länsi-Uudellamaalla voi tulevaisuudessa olla nykyistä vähemmän kuntia, arvioi Tarmo Aarnio.
Matka Helsingistä Turkuun taittuu usean kunnan ja kaupungin läpi. Maisemat pysyvät, mutta kuntarajat voivat muuttua ja alueella saattaa tulevaisuudessa olla nykyistä vähemmän kuntia.
Näin ainakin, jos kunnanjohtaja Tarmo Aarnion ennustus toteutuu.
– Espoon ja kuntaliitokset jo kokeneen Salon asema lienee vahva, mutta muutoin kartta on avoin erilaisille harjoituksille, jos sellaisten aika joskus tulee, toteaa Aarnio.
Aarnio on johtanut Kirkkonummea yli 22 vuotta ja nähnyt monet kuntaliitoskeskustelut.
Viime aikoina kuntaliitoksissa on ollut hiljaiseloa, kun kuntien historian suurinta muutosta on valmisteltu. Uudet sotealueet aloittavat vuodenvaihteessa ja kuntien tehtävät ja vastuut vähenevät.
Kirkkonummen kunnalta siirtyy noin 650 työntekijää hyvinvointialueelle ja budjetti lähes puolittuu.
Aarnio ei sinänsä ole esittämässä kuntaliitoksia, mutta hänen mielestään ne ovat vääjäämättömiä, ja sitä kohti johtaa suora polku.
Suurempia kokonaisuuksia haetaan jatkossakin.
Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus määräsi vajaa 10 vuotta sitten kunnat selvittämään liitosmahdollisuudet. Tavoitteena oli kuntien lukumäärän oleellinen vähentäminen.
Espoo ja Kirkkonummi tekivät selvityksensä vastahakoisesti. Ulkopuoliset selvitysmiehet ehdottivat Suur-Helsinkiä. Kirkkonummea ja Vihtiä ehdotettiin yhteen.
Asia on hautautunut, muttei varmaan lopullisesti.
– Nykyistä suurempia kokonaisuuksia haetaan jatkossakin. Ei siltä johtopäätökseltä voi välttyä. Kenties parin seuraavan valtuustokauden jälkeen Suomessa on noin 200 kuntaa nykyisen 309 sijaan, ennustaa Aarnio.
Aarnio muistuttaa, että sote-uudistuksen jälkeen muutakin on tulossa. Hallitus on linjannut, että TE-palvelut eli työnhakua ja työllistämistä sekä yritystoimintaa tukevat palvelut siirtyvät ely-keskuksilta kunnille tällä tietoa vuoden 2025 alusta.
Pienet kunnat eivät palveluja saa hoitaa, vaan niillä on oltava kumppaneita.
– Uudellamaallakin monet kunnat joutuvat muodostamaan nykyistä suurempia kokonaisuuksia. TE-palvelut liittyvät myös kuntien elinvoima- ja markkinointiasioihin ja silloin tulee pohdittavaksi, tekeekö jokainen kunta niitä edelleen itse vai alueellisen yhteistyön kautta, sanoo Aarnio.
Hallinnolliset rajat eivät tee Aarnion mielestä kunnista tai alueista houkuttelevaa tai menestyvää; sen tekevät tahto menestyä ja erottautua omilla vahvuuksillaan.
– Länsi-Uudellamaalla on monia kuntia yhdistäviä tekijöitä, joissa yhdessä tekeminen voisi tuoda lisäarvoa. Muun muassa monipuoliset, yhteisölliset ja merelliset asuin- ja yritysympäristöt, hyvä logistinen sijainti sekä kaksikieliset kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut ja tapahtumat voisivat olla yhteinen pohja alueemme kuntien kehittämiselle.
Tässä työssä ei kunnan koko ole määräävin tekijä.
Länsi-Uudenmaan kymmenen kunnan yhteistyö saa kohta oman hallinnollisen tasonsa eli hyvinvointialueen.
– Nähtäväksi jää, riittääkö sille jatkossa ”vain” sote- ja pelastustoimen palvelut. Alueen elinvoimaisuuden kannalta kuntien laajemmallakin yhteistyöllä on perusteensa.
– Millä kuntajoukolla tätä yhteistyötä tehdään noin 10 vuoden kuluttua riippuu monesta asiasta eikä vähiten kuntien omasta tahtotilasta, toteaa Aarnio.