Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Legendaarinen muusikko-näyttelijä Matti "Peltsi" Pellonpää kuoli äkillisesti 1995 – uutuuskirjan tehnyt artistiystävä paljastaa nyt, mikä suunnitelma heiltä jäi toteuttamatta

Peltsix-yhtyeen alkuperäiskokoonpanoon kuulunut Pauli Saarinen tapasi ystävänsä Matti Pellonpään pari viikkoa ennen tämän yllättävää kuolemaa kesällä 1995. Tuolloin kaksikko puhui bändin paluusta.

Musiikin monitoimimies Pauli ”Pale” Saarinen, on koonnut kirjoihin ja kansiin vaiheita edesmenneen ystävänsä ja kollegansa, näyttelijämuusikko Matti Pellonpään elämästä musiikin parissa.

Saarinen ja Pellonpää kuuluivat molemmat kuusihenkiseen Peltsix-yhtyeeseen, joka eli kulta-aikaansa 1989–1995. Yhtyeen tie päättyi Pellonpään äkilliseen menehtymiseen vuonna 1995. Hän oli kuollessaan vain 44-vuotias. Peltsix ehti uransa aikana julkaista kolme albumia.

Hiljattain julkaistu kirjanen sisältää muun muassa tarinoita Peltsix-yhtyeestä, valokuvia, leikkeitä, albumiarvioita, keikkaspiikkejä, diskografiaa, fanien ja yhteistyökumppaneiden kommentteja. Lisäksi siihen on ensimmäistä kertaa nuotinnettu Peltsixin kappaleita.

– Kun allekirjoitimme ensimmäinen levytyssopimuksen, jo silloin oli puhetta, että pitäisi tehdä monipuolinen biisikirja, jotta nuoretkin pääsisivät soittamaan meidän kappaleita. Levy-yhtiöllä taisi olla rahapula, kun sellaista ei ikinä tehty, Saarinen muistelee Keski-Uusimaa-lehden haastattelussa.

Kun bändin toinenkin pitkäaikainen jäsen, Kari Makkonen menehtyi viime keväänä, Saarinen sai sysäyksen lähteä viemään projektia eteenpäin.

– Vaistoni sanoi, että nyt teet sen. Halusin muistella ja käydä läpi näitä asioita, ettei se jää tekemättä. Samalla tein surutyötä, Saarinen kertoo.

Helsingissä syntynyt Saarinen kasvoi yrittäjäperheessä. Myöhemmin perhe muutti Keravalle, kunnes Saarinen teki mutkan Helsingin Laajasalossa, josta hän muutti Järvenpäähän 1987. Musiikki vei hänet mennessään jo nuorena.

Matti Pellonpäähän Saarinen tutustui taitelijaravintolana tunnetussa helsinkiläisessä Kosmoksessa vuonna 1988. Saarinen tiesi miehen entuudestaan Kaurismäen veljesten elokuvista. Seuraavan kerran kaksikko törmäsi sattumalta Tampereella. Pellonpää tuli kertomaan nähneensä merkillisen unen.

– Mä näin kuule todella kipeen unen, jossa kirjoitin tekstiä pakeliittia ja kuttaperkkaa, Pellonpää kertoi.

Keskustelu toimi lähtölaukauksena Peltsix-yhtyeen synnylle, jonka alkuperäiseen kokoonpanoon kuului Pauli Saarinen, Matti Pellonpää, Jukka Haikonen, Kari Makkonen ja Seppo Myllymäki. Pellonpää kirjoitti suuren osan kappaleista ja toimi yhtyeen tulkitsijana. Yhtyeen kappaleet, kuten Pakeliittia ja kuttaperkkaa, Lihaa ja leikkeleitä, Älä mulle, Tärinää ja Mikä mieheen meni soivat radiossa ja keikoilla.

Vaikka yhtyettä tituleerattiin usein näyttelijä Matti Pellonpään Peltsix-yhtyeeksi, Pellonpää itse piti matalaa profiilia. Eräässä lehtihaastattelussa hän kertoi, ettei heidän esiintymisensä ole mikään Matti Pellonpää-show, eikä siitä sellaista tule.

– Olen sitä paitsi bändin ainoa amatööri, muut ovat ammattilaisia, hän täräytti.

Vaikka Peltsix oli tragikoominen ryhmä, heillä oli myös vakava puoli. Yhtye seurasi mitä maailmassa tapahtui ja otti satunnaisesti myös kantaa tapahtumiin sävellyksissään, kuten kasvihuoneilmiöön ja Virosta tuotaviin vaimoihin.

Kaikki päättyi heinäkuussa 1995 Pellonpään kuolemaan johtaneeseen sydänkohtaukseen.

– Näin hänet kaksi viikkoa aikaisemmin Kellokosken juhlatalolla. Hyvinvoivan oloinen Matti tuli kysymään, että otetaanko Peltsix uudelleen telakalta.

Pari viikkoa myöhemmin taitelija oli siirtynyt taivaan kotiin. Vaikka Saarinen on käsitellyt asiaa, hänestä tuntuu, ettei hän vieläkään ole täysin toipunut tapahtuneesta, niin kova paikka se oli.

Hiljattain Saarisen oman kustannusosakeyhtiö Rytmipoljennon kautta julkaistussa kirjasessa Matti Pellonpäätä muistelevat myös muusikkokollegat Juice Leskinen, Safka Pekkonen, Esa Kuloniemi, Ilkka Vainio, Topi Salmi, Lauri Timonen ja Ilkka Heiskanen.

Tämä juttu on julkaistu aiemmin Keski-Uusimaa-lehdessä.