Tikkurila-yhtiön Irina Hanhisalo rakastaa värejä ja paljastaa, miten ne saavat nimensä ja miten ne saadaan säilymään samoina vuosikymmenten ajan.
Myötätuuli, Kontiainen, Mulperi, Mehiläisvaha, Kirnuvoi, Neito, Nukkumatti, Wasabi. Ne ovat Tikkurila Oyj:n värikartan nimiä sisäväreille. Sanoista herää mielikuva, millaisia värejä ne kuvaavat.
Sanat nostavat myös tunteita ja sekin on maalivalmistajan tarkoitus.
– Värit ovat tunteisiin meneviä, tietää Tikkurilan värikategoriapäällikkö Irina Hanhisalo ja tunnustaa rakastavansa värejä.
Niin kepeiltä kuin värit kuulostavatkin, nimille on paljon vaatimuksia. Mikä tahansa mielen juolahtanut sana ei kelpaa. Sen pitää huokua positiivisuutta, kuvata väriä eikä se saa olla ennestään käytössä. Nimistä ei saa tulla ikäviä mielleyhtymiä eri kielillä, kun ne käännetään muun muassa ruotsiksi ja englanniksi.
– Nimi voi olla vaikkapa ruoka-aine, luontoon liittyvä tai abstrakti, yksi napakka sana, Hanhisalo kertoo.
Ideoinnissa käytetään monenlaisia keinoja.
– Ajaton kuultava -sisävärikokoelmaa varten luin puolitoista metriä metsään liittyvää kirjallisuutta.
Kotini on koelaboratorio.
Nimiksi päätyivät muun muassa Viirupöllö, Metsäsumu ja Hallavahakas.
Värikokoelmassa on myös kaksisanaisia värinimiä, kuten Onnekas sattuma.
– Ajattelin sen englanniksi. Se on niin kiva ilmaisu, Serendipity, Hanhisalo hymyilee.
Kahden sanan yhdistelmiin on jouduttu käytännön syistä, sillä Tikkurilalla on jo tuhansia värinimiä.
Hanhisalo ei keksi uusia nimiä yksin, vaan niitä ideoi koko tiimi. Ensimmäisessä kokoontumisessa "saa heitellä kaikkea" ja vasta sen jälkeen alkaa karsinta. Yhteistyötä tehdään mainostoimiston kanssa, joka osallistuu myös verkossa julkaistavien ”väritarinoiden” kirjoittamiseen.
– Väreillä on kiva kertoa tarinoita.
Värien suunnittelun ja nimeämisen lisäksi ensin maalariksi ja sen jälkeen muotoilijaksi opiskellut Hanhisalo, 40, vastaa Tikkurilassa myös yleisesti värimarkkinoinnista, väridatan ylläpidosta ja niin edelleen.
Väristandardi, jolla väriä ylläpidetään, on Tikkurilalle niin tärkeä, että sitä säilytetään kuin aarretta kassakaapissa. Värien on säilyttävä samanlaisina vuosikymmenestä toiseen, jotta asiakas saa tänään vaikkapa kerrostalon julkisivumaalia mahdollisimman samansävyisenä kuin vuosikymmeniä sitten, kun talo rakennettiin.
Tässä tapauksessa "kassakaappi" on pakastin, joka sijaitsee laboratoriossa Jokiniemessä. Väristandardi on maalatuissa paperilastuissa.
– Pakastimessa ei ole lämpötilan vaihtelua eikä valo vaikuta väriin, Hanhisalo perustelee paikkaa.
Uusia värisävyjä ei suunnitella yhtä nopealla syklillä kuin vaikkapa vaatemuotia. Nyt Tikkurilalla on käytössään sisävärikartta, joka on tehty 2009 ja päivitetty 2020.
Sesonkiajatteluun ei ole tarvetta, sillä olemassa on jo valtava määrä värejä ja eihän kodin seiniä maalata kovin usein. Ellei satu olemaan värifani Hanhisalo, joka paljastaa voivansa maalata seinän jopa viikkosiivouksen yhteydessä.
– Kotini on koelaboratorio, nauraa Keravalla asuva värisuunnittelija.
Oman kodin pintoja miettiville Hanhisalo kiteyttää yhden neuvon: Ainoastaan näkemällä tietää. Siihen voi käyttää apuna vaikkapa koemaalauspurkkeja.
Vallalla on jo pidempään ollut trendi, että kodissa voi olla muitakin kuin vitivalkoisia seiniä. Kun sukupolvet vanhoissa taloissa vaihtuvat, remontoituun kotiin halutaan muistoja menneiltä ajoilta värien muodossa.