Suurissa ikäluokissa on yleistynyt se, ettei haluta sukulaisten joutuvan huolehtimaan haudasta.
Tiina Karjalainen, 71, sytyttää uurnalehdon muistopaikalla kynttilän.
– Tämä muistuttaa äidistä ja isästä. Oikeastaan kynttilä on kaikille kuolleille rakkaille. En voi käydä Pohjois-Karjalassa, mutta sama sanomahan tämä on.
Maunulan uurnalehdossa Helsingissä on myös Karjalaisen muutama vuosi sitten kuolleen avomiehen ja siskon miehen tuhkat. Laatallisilla uurnapaikoilla palaa aina kynttilät.
– Tulen tänne neljän päivän välein, kun tiedän, että kynttilät kestävät sen aikaa, Karjalainen kertoo.
Helsingin hautausmailla on paikkoja, joissa voi tulla haudatuksi jättämättä jälkeäkään.
Maunulan uurnalehto on hautausmaa, jonne haudataan uurnia tai pelkkää tuhkaa. Alueella sijaitsevaan muistolehtoon ja sirottelualueelle voi tulla haudatuksi myös ilman nimilaattaa.
Ylipuutarhuri Paula Niemelä toteaa, että hautaaminen ilman minkäänlaisia nimitietoja on harvinaista.
– Marginaalista ja poikkeuksellista. Vuosittain puhutaan ehkä kymmenestä tapauksesta. Suurin osa haluaa nimen.
Lisääntynyt on sen sijaan ilmiö, jossa ihmiset eivät halua omaa hautapaikkaa, vaan paikan muistolehdosta tai sirottelualueelta.
– Ei haluta omaa hautapaikkaa, josta täytyy pitää huolta. Tästä on tullut trendi, kertoo Niemelä ja sanoo kuulleensa erityisesti suurten ikäluokkien keskustelevan asiasta.
– Suuret ikäluokat ovat hoitaneet vanhojen sukulaistensa hautoja. Osa on kokenut sen työlääksi. He eivät halua, että hauta on jonkun hoidettavana. Tätä kuulee paljon. Muistolehdossa on kivipaaseja ja sirottelualueella seinämä, jonne voi saada nimilaatan. Tuhka haudataan nurmialueelle uurnassa tai ilman.
Suurimmassa osassa Maunulan uurnapaikoista on hautakivi tai laatta.
Teuvo Ikonen, 77, käy joka toinen päivä sytyttämässä kynttilän huhtikuussa kuolleen vaimonsa haudalle.
– Tämä on hieno paikka. Aivan luonnon keskellä. Siksi valitsimme tämän.
Surusta olisi vielä vaikeampi päästä yli, jos ei olisi lapsia.
– Kuolema tuli suurena yllätyksenä. Vaikka sairastamista oli, niistä ei puhuttu. Ehdimme olla yhdessä 55 vuotta.
Välit kahteen tyttäreen ovat läheiset. Rakas harrastus sukututkimus on auttanut Ikosta saamaan välillä ajatuksia toisaalle. Pyhäinpäivää Ikonen viettää tytärtensä ja lastenlastensa kanssa. Päivään kuuluu yhdessäoloa, käynti vaimon haudalla ja hyvää ruokaa.
Hietaniemen hautausmaan ylipuutarhuri Marja Varjoniemi kertoo, että ilman hautakiveä tai laattaa haudattavien määrä on pysynyt jokseenkin samana koko 2000-luvun.
– Anonyymiin muistolehtoon haudataan vuosittain 40–70 ihmistä. Syyt voivat olla moninaisia ja henkilökohtaisia, emme utele niitä.
– Myös sukuhaudalle on mahdollista tulla haudatuksi ilman hautakiveä tai muistomerkkiä. Se ei ole pakollinen, Varjoniemi toteaa.
