Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Koijärvikö muka ympäristöliikkeen alku – Teuvo Suominen, 85, heräsi luonnon suojeluun jo yli 70 vuotta sitten

Minkä ihminen on rikkonut, ihminen voi korjata, sanoo luonnonsuojelun veteraani Teuvo Suominen.

Luonnonsuojelu ja ilmastomuutos ovat tällä hetkellä yksi keskeisimmistä puheenaiheista. Perusta luonnonsuojelutyöhön on kuitenkin laskettu jo vuosikymmeniä sitten.

Alan veteraani Teuvo Suominen, 85, sai luontokutsumuksen koululaisena Vaasassa yli 70 vuotta sitten. Suomisen elämäntarina luonnon keskellä on nyt julkaistu kirjaksi ja Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä on avattu valokuvanäyttely hänen kuvistaan.

Monien mielestä Suomen ympäristöliike sai alkunsa vuonna 1979 Koijärvellä, jossa aktivistit kahlitsivat itsensä kaivinkoneeseen ja yrittivät estää suon kuivatuksen. Tapaus sai megajulkisuuden ja poliisivoimat liikkeelle.

Suominen muistaa tempauksen alkuhetket Suomen Luontolehden toimituksessa, jossa hän työskenteli lehden päätoimittajana.

– Ovelle ilmestyi tuttu hahmo oudon epävarmana. Hän sanoi, että pitäisi soittaa monta puhelua, mutta ei ole yhtään rahaa, muistelee Suominen.

Asialla oli tuttu mies, arkkitehtiopiskelija Ville Komsi. Parin tunnin soittokierroksen jälkeen Koijärvi-tempaus oli käynnistetty.

Suominen ei ole ollut koskaan ympäristöliikkeen julkisuuden etujoukoissa. Vaikuttamisen välineenä ovat olleet kirjoittaminen ja valokuvat, joista 10 000 on luovutettu Valokuvataiteen museoon.

Luontofilmejäkin on hän tehnyt, ja ne ovat tallessa Suomen audiovisuaalisessa keskuksessa.

Suominen oli 1970- ja 1980 -luvuilla myös yksi tuotteliaimpia suomalaisia luontoelokuvaajia.

Valokuvausharrastus lähti liikkeelle kavereiden kanssa vuoden 1950 tienoilla. Oma valokuvalaboratorio, pimiö, varustettiin perheen keittiön viereiseen huoneeseen.

– Saatoimme kuulua hyvinkin ensimmäisiin suomalaisiin harrastajiin, jotka kehittivät itse värikuvia.

Myöhemmin Suomen luonto tuli tutuksi vuosikymmenien ajan ja filmille tallentui kuvia kauempaakin.

Stipendiaattina vietetty vuosi 1966–1967 auttoi Suomista näkemään ympäristöongelmat globaalina ilmiönä. Kalifornian ja Alaskan luonto teki vaikutuksen, kuin myös monet ympäristöongelmat maailman kehittyneimmässä maassa. Ympäristömyrkky DDT:stä puhuttiin tuolloin kiivaasti.

Kuvausmatkoja oli myös muun muassa Etelämantereelle, Etelä-Afrikkaan ja Galapagossaarille.

Suomisella on ollut laaja ystäväjoukko Suomen ympäristöliikkeen veteraaneissa. Tutuksi tuli myös Pentti Linkola, monesti yleisöä kuohuttanut toisinajattelija.

Miehet kohtasivat ensimmäisen kerran vuonna 1960.

– Vaikka Pentin puheet kuulostavat joskus levottomilta, hänen surunsa maailman todellisuudesta oli mielestäni ehdottoman aito.

Suominen sai kalastajana tunnetulta Linkolalta myös hyödyllistä käytännön oppia.

– Jotakin opin Penalta talvikalastuksesta. Sitä sitten harjoitettiin kaikkina Kirkkonummen vuosina niin, että kuha ei koskaan loppunut perheemme pöydästä.

Kalastajaystävän tulevaisuudenkuva oli hyvin synkkä. Suominen suhtautuu asioihin kuitenkin positiivisemmin ja toteaa: Minkä ihminen on rikkonut, sen ihminen voi korjata.

– Petyin usein, kun tein ulkomaanmatkoja. Meillä Suomessa tärkein oli metsäkato, joka nähtiin ilmastomuutoksenkin pääuhkana. Pakko vaan hyväksyä, että mitä silloin yritettiin, meni hukkaan.

Toisaalta Suomi on Suomisen mukaan edelleen ratkaisujen etulinjassa.

– Älyttömän hidas tämä prosessi on, mutta optimistina uskon, että se auttaa pikkuhiljaa. Pahinkin ilmastoskeptikko joutuu tunnustamaan tosiasiat.

Jutun lähteenä on käytetty myös kirjaa Luonnon puolesta, ympäristösuojelun oppi-isän testamentti. Edit 21.11. klo 14: Korjattu faktalaatikon tietoa Suomisen kirjan ilmestymisvuodesta.