Muovipakkaus kelpaa kierrätykseen, mutta yhtä hyvästä raaka-aineesta valmistettu pakasterasia periaatteessa ei.
Tähän epäloogiselta tuntuvaan tilanteeseen on nyt tulossa muutos: ensi heinäkuussa tulee voimaan jäteasetus, joka velvoittaa kunnat järjestämään myös muiden pienikokoisten muovien keräyksen taloyhtiöissä "mahdollisuuksien mukaan".
Ihan ensi vuonna pakasterasioita ja pulkkia ei kuitenkaan vielä aleta kerätä, kertoo johtava asiantuntija Timo Hämäläinen Suomen Kiertovoimasta, joka on julkisen jätehuollon edustaja.
– Kuntien ja pakkaustuottajien yhteistyöstä laadittiin viime vuonna valtakunnallinen yhteistyösopimus. Siihen on kirjattu, että muovien yhteiskeräys olisi käytössä viimeistään vuoden 2026 lopussa.
Yhteiskeräys tarkoittaa, että pakkausmuovit ja muut kodin pienet muoviesineet saisi pudottaa samaan keräysastiaan.
Hämäläisen mukaan kunnallisissa jäteyhtiöissä on jo tehty tai suunnitellaan erilaisia pilottiprojekteja, joissa tutkitaan parhaita tapoja järjestää keräys kodin pienille muoviesineille.
– Esimerkiksi Tampereen seudulla päättyi viime vuonna kokeilu, jossa selvitettiin kaiken kotitalousmuovin keräämistä. Näistä syntyy tietoa, millaista jäte on, paljonko siellä on muovipakkauksia ja paljonko muita muovituotteita, mitkä ovat keräysmäärät, mitä käsittely ja kierrätys tarvitsee. On monta selvitetttävää asiaa, Hämäläinen sanoo.
Kaikki on ratkaistavissa, mutta ei nopeasti.
Mika Surakka, Suomen Uusiomuovi Oy
– Kaikki on ratkaistavissa, mutta ei nopeasti, toteaa myös toimitusjohtaja Mika Surakka Suomen Uusiomuovi Oy:stä, joka on pakkausmuovin käyttäjien yhteisyritys.
Tällä hetkellä kierrätysvelvoite koskee ainoastaan pakkauksia niin sanotun tuottajavastuun kautta. Tuottajavastuu tarkoittaa, että tuotteitaan muoviin pakkaavien on järjestettävä ja maksettava pakkausten kierrätys.
Rajauksessa on kyse muustakin kuin siitä, kuka kierrätyksen maksaa, sanovat Mika Surakka ja liiketoiminnan kehityspäällikkö Mikko Koivuniemi keräysmuovin käsittelevältä Fortumilta.
– Sellaista materiaaliahan ei ole kuin muovi, se on vain yleisnimi tälle ryhmälle. Muovilaatuja on aika paljon, Koivuniemi sanoo.
Uusiomuovin raaka-aineeksi eli granulaatiksi Fortumin Riihimäen-laitoksella kelpaa vain muutama laatu. Muu menee sekamuoviksi, jolle laitoksella ei juuri ole jatkokäyttöä.
– Jos kuluttaja heittää keräysastiaan vaikka pakasterasian, se on polypropeenia eikä siitä ole meille haittaa vaan se menee kierrätysprosessissa kuten kuuluukin. Mutta jos heittää sinne vaikka vanhan kaukosäätimen, sehän on sisältä täynnä elektroniikkaa ja se on kierrätyskelvoton, Koivuniemi toteaa.
Mika Surakan mukaan kokonaan muovisissakin esineissä voi olla esimerkiksi pvc:tä, joka on juuri saatu kitkettyä pakkauksista.
– Silloin muovilajien kirjo ei sovellukaan infraan, joka on rakennettu, Surakka sanoo.
– Pvc on prosessillemme aika haitallista, Koivuniemi selventää.
Kodin sekalaisille muoveille voisi olla käytännöllisempää järjestää oma kierrätysjärjestelmänsä kuin laittaa kaikki muovit yhteen, Mika Surakka pohtii.
Timo Hämäläinen puolestaan näkee, että yhteiskeräys on loppuasiakkaan eli asukkaan näkökulmasta järkevintä. Hän huomauttaa, että Suomessa on yhdestä yhteisestä keräyksestä jo vuosien kokemus: metallinkeräykseen saa laittaa niin tonnikalapurkit kuin paistinpannutkin.
Hämäläinen arvioi kuitenkin, että monenlaisen muovin käsittely ei välttämättä onnistu pelkälle pakkausmuoville suunnitellussa laitoksessa.
– Pitää olla laitos, jolla koko virta saadaan mahdollisimman tehokkaasti hyödynnettyä. Sellaista laitosta ei vielä ole, joten jonkun pitäisi sellainenkin rakentaa.
Korjattu 16.11.2022 klo 8.08: Mikko Koivuniemen titteli on liiketoiminnan kehityspäällikkö, ei kehityspäällikkö.
