Nykyinen ja entinen teekkari paljastavat omat jäynänsä. Metrosta vitsailtiin Espoossa jo 1980-luvulla.
Teekkarius täyttää 150 vuotta tänä vuonna. Teekkariperinneviikkoja on juhlittu Otaniemessä jo kahden viikon ajan.
Teekkarius 150 -juhlavuoden puheenjohtaja Linda Loukamo ja 1970–80-luvun taitteessa opiskellut Vesa Lehtisalo kertovat, että kantava voima teekkariudessa on yhdessä tekeminen, humoristinen fiilis ja positiivinen suuruudenhulluus.
– Vaikka tykätään analysoida ja käydä teknisen kautta asioiden kimppuun, mikään ei ole liian vakavaa tai mahdotonta. Siinä on usein sellainen ”Joo, joo, kyllä tää onnistuu” -meininki, Loukamo kertoo.
Jäynät ovat helppo tapa päästä sisälle siihen, mitä on teekkariasenne.
– Jäynän idea on, että vaikka se on pila, siitä tulisi kaikille osapuolille hyvä mieli, Loukamo sanoo.
Loukamo on tehnyt useita jäyniä. Fuksina hän on tanssinut Joutsenlampi-balettia Helsingin keskustassa ”Varokaa joutsenia”-kylttien ympäröimänä.
Kuuluisin teekkarijäynä on vuodelta 1961. Muutama suomalainen teekkari vei Paavo Nurmen juoksijapatsaan pienoisversion vielä pinnan alla olevan Vasa-laivan kannelle Tukholman edustalle. Kun laiva nostettiin ja patsas löydettiin, herätti se suurta ihmetystä.
Ennen länsimetroa metrojäynät eli tekaistut metroasemat olivat teekkareiden suosiossa. Lehtisalo muistelee, että metroasemajäyniä on tehty Espoossa jo 1980-luvulla.
Naisten kädenjälki näkyy teekkariudessa.
Lehtisalon opiskeluaikoina 1970-luvun lopulla teekkariperinteissä koettiin paluu juurille vasemmistolaisen 1960–1970-luvun jälkeen.
– Osa traditioista, joita oli hyljeksitty, nousi uudelleen pintaan. Pyrimme rakentamaan uutta vanhan päälle ja vuosijuhlat uudistuivat merkittävästi.
Vappu on teekkareiden isoin juhla. Teekkarivappuun kuuluu vappulehti Äpyn tai Julkun myyminen. Nuorena teekkarina Lehtisalo marssi Turussa suoraan Sampo-pankin johtokunnan huoneeseen myymään vappulehteä.
– Osti, osti! Totta kai, Lehtisalo naurahtaa kysyttäessä, kävikö kauppa johtokunnan huoneessa.
Yli sata vuotta raikuneet perinteikkäät teekkarilaulut ovat tärkeitä Lehtisalolle.
– Ne ovat vieläkin mielessä ja lapsetkin osaavat ne.
Teekkarilaulujen sanoja on siistitty suvaitsevampaan suuntaan 2010-luvulla. Teekkarihymnin sanoja on muutettu siten, että nykyään lauletaan ”Yö kuin sielu teekkarin on pimiä”. Ennen teekkari-sanan tilalla oli n-sana.
– Se on osa tätä hienosäätöä, mitä vuosikymmenten välillä tapahtuu. Se, mitä laulettiin 1970–80-luvuilla, ei ole enää niin sopivaa, Lehtisalo summaa.
Loukamon mukaan teekkarius muuttuu ja kehittyy tekijöidensä mukana.
– Teekkarius nykyään on tarkoituksella sellaista, että kaikki, jotka innostuvat ja kiinnostuvat teekkariudesta voivat tulla mukaan ja nauttia siitä. Ei tarvitse edes opiskella tekniikkaa tai sopia tiettyyn muottiin.
Aalto-yliopiston myötä iso muutos on se, että Otaniemen kampuksella opiskelee teekkareiden lisäksi kauppatieteilijöitä ja taiteiden alan opiskelijoita.
Tekniikan ala houkuttelee edelleen enemmän miehiä kuin naisia. Lehtisalon mukaan naisopiskelijoiden määrän kasvu on ollut tervettä ja tarpeellista.
– Edelleenkin saisi olla enemmän naisia tekniikan alalla.
Loukamo kertoo, että opiskelija-aktiivien hommissa kiinnostus jakautuu tasaisesti miesten ja naisten välillä.
– Koen, että naisten kädenjälki näkyy paljon teekkariudessa ja itsekin olen mukana rakentamassa sitä.
Teekkarius 150 -juhlavuodesta päävastuussa olevassa jaostossa on yhdeksän naista ja kaksi miestä.
– Se on melko harvinainen suhde. Kirjat ovat kääntyneet ehkä historiallisestikin toisin päin kuin mitä ne yleensä teekkaripiireissä ovat olleet, Loukamo iloitsee.