Pentti Salmi, 94, katsoi jalkapallon takia aseen piippuun Argentiinassa juhannuksena 1978 ja näki ihmisten murskautuvan Heyselissä 1985. Näin hän muistelee tapahtumia nyt.
Jalkapallon MM-kisoja ei olisi pitänyt koskaan myöntää Qatarille. Näin näkee Yleisradiossa vuosikymmenien mittaisen työuran urheilutoimittajana tehnyt helsinkiläinen Pentti Salmi, 94.
MM-turnaus alkoi sunnuntaina Ecuadorin ja Qatarin välisellä alkusarjan ottelulla.
– Kisoja ei tietenkään olisi pitänyt myöntää. Tällaisia totalitaristisia maita on, ja urheilun arvokilpailut tulisi pitää niistä kaukana.
Salmi tietää myös omakohtaisesti sen, että politiikka ja urheilu ovat sekoittuneet jo vuosikymmeniä sitten tavalla jolla niiden ei pitäisi sekoittua. Salmi oli paikalla Münchenin kesäolympialaisissa syyskuussa 1972, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto pelasivat turnauksen koripallofinaalissa.
Ottelu ei välttämättä ratkennut urheilullisin perustein. Hallissa alkoi tapahtua sekunti ennen päätösvihellystä. Yhdysvallat johti pisteellä ja oli matkalla olympiavoittoon.
Lopulta viimeiset sekunnit otettiin kolme kertaa uudestaan. Ottelukelloakin siirrettiin muutama sekunti taaksepäin. Neuvostoliiton Aleksandr Belov heitti korin ja ottelun voitti Neuvostoliitto. Yhdysvaltojen joukkue jätti hopeamitalit noutamatta.
– Toinen tuomareista lähetti sittemmin kirjallisen anteeksipyyntönsä Yhdysvaltojen koripalloliitolle, Salmi kertoo.
Kuusi vuotta myöhemmin Salmi oli Juha Jokisen kanssa selostamassa Yleisradiolle jalkapallon MM-kisoja Argentiinassa. Elettiin vuotta 1978 ja Argentiinaa hallitsi sotilasjuntta, joka suhtautui erittäin kriittisesti ulkomaalaisiin toimittajiin. Tilanne kärjistyi juhannuksena, kun Argentiinan-suurlähetystö kutsui suomalaistoimittajat viettämään juhlapyhää.
– Suomesta lensi Argentiinaan myös kaveri, jota maan sotilasjuntta ei olisi ollut halukas ottamaan vastaan. Suurlähetystö otti hänet suojelukseensa, ja tästä juntta ei pitänyt lainkaan.
Rakenteet ovat yleensä se asia, mikä on pielessä.
Pentti Salmi
Vastapallo seurasi siinä vaiheessa, kun suomalaiset toimittajat menivät suurlähetystölle.
– Menimme lähetystösihteerin kotiin, ja samalla siihen kaarsi siviilitunnuksilla ollut Falcon-merkkinen poliisiauto. Takaikkunat auki ja kaverit osoittivat meitä aseilla. Hetken aikaa mietti, että mitäköhän tässä käy.
– Sen muistan, että turnauksessa vallitsi jatkuva pelon ilmapiiri. Se purkautui vasta sitten, kun Argentiina voitti maailmanmestaruuden ja kansa syöksyi juhlimaan kaduille, Salmi muistelee.
Kahdeksan vuotta tästä ja sama turnaus järjestettiin Mexico Cityssä. Toimittajat saivat ihmetellä muun muassa sitä, että monet stadionit oli rakennettu käytännössä keskelle hökkelikyliä. Vaikka otteluliput maksoivat markoiksi muunnettuna noin 30 markkaa kappale, se oli paikallisen väestön tulotasolle liikaa.
– Aina tulee mieleen, että on tämä ihmisten arvomaailma vähän kummallinen, Salmi pohjusti jo Ylelle tekemässään kisaraportissa 5. kesäkuuta 1986.
Turnauksesta hänelle on jäänyt parhaiten mieleen juhannussunnuntaina pelattu puolivälierä Argentiinan ja Englannin välillä. Argentiina voitti ottelun Diego Maradonan kahdella poikkeuksellisella maalilla.
– Ensimmäisenä oli se Jumalan käsi -maali, jossa Diego hyppäsi käsi edellä samaan palloon Englannin maalivahdin Peter Shiltonin kanssa. Toinen oli sitten tietysti poikkeuksellisen taidokas maali.
Maradona sai lopulta hänkin tuta osansa siitä, kun jalkapallo sotkeutuu liikaa urheilun ulkopuolisiin asioihin. Vuoden 1990 MM-kisoissa Argentiina voitti isäntämaan Italian Napolissa pelatun välieräottelun rangaispotkukilpailussa, ja Maradona vastasi Argentiinan ratkaisumaalista.
Diegon seurajoukkue oli ollut vuosikausien ajan Napoli, ja maailman parhaana jalkapalloilijana pidetty mies oli mafian erityissuojeluksessa. Oman pojan ja suurimman tähden onnistuminen oli liikaa. Italia putosi pronssiotteluun, ja niin loppui myös Maradonan suojelu. Argentiina hävisi finaalin Länsi-Saksalle.
– Sitten Diego joutui jo vastuuseen ongelmistaan ja alamäki alkoi, Salmi muistelee.
Päihdeongelmista kärsinyt Diego Maradona kuoli marraskuussa 2020.
Joskus on vastaan tullut sellaisiakin tapahtumia, jotka eivät politiikalla selity, ihmisten välinpitämättömyydellä senkin edestä.
Sitä osastoa dramaattisin tapahtuma tuli Salmelle vastaan Heyselin stadionilla 29. toukokuuta 1985. Euroopan Cupin finaali Juventuksen ja Liverpoolin välillä meni hulinaksi, ja 39 ihmistä menetti henkensä.
– Joukkueiden fanit alkoivat tapella jo ennen ottelua, ja stadionille otettiin sisälle liikaa katsojia. Poliisi oli tehnyt sen arviointivirheen, että viranomaisia oli enemmänkin stadionin ulkopuolella kuin stadionilla. Katsomossa olleet viranomaiset jäivät hurjistuneiden fanien jyräämäksi.
Asioita alkoi tapahtua 100 metrin lähtöpaikan takana, jossa oli betonimuuri.
– Siihen syntyi valtava paine ja ihmismassa. Lopulta ihmiset murskaantuivat betonimuuria vasten. Yritin selostaa ottelua noin 30–40 metrin päästä, johon näki tietysti hyvin mitä tapahtui, Salmi huokaa.
Tapahtumilla oli paljon seurauksia. Euroopan jalkapalloliitto UEFA kielsi englantilaisjoukkueiden osallistumisen turnauksiin viiden vuoden ajaksi. Liverpoolin osalta kielto kasvoi kuuteen vuoteen.
– Katsojan on nytkin hyvä muistaa, että suurin osa urheilijoista haluaa pelata. Rakenteet ovat yleensä se asia, mikä on pielessä, Salmi huomauttaa.