Selvitämme nyt alkavassa juttusarjassa, miten kotouttaminen toimii.
Espoon kaupungin strategiassa yksi valtuustokauden 2021–2025 seitsemästä tavoitteesta kuuluu: Espoo on ”Suomen paras kotouttaja”.
Espoo onkin hyvin kansainvälinen kaupunki, sillä kaupunkilaiset puhuvat yli 150 kieltä äidinkielenään.
Mutta miten ja kuinka hyvin kotoutuminen käytännössä toimii? Länsiväylä pureutuu kysymykseen sarjalla juttuja, josta tämä on ensimmäinen.
Maahanmuuttoa kritisoivat perussuomalaiset nostavat toistuvasti esiin maahanmuuton kustannukset ja penäävät kulujen avaamista. Toisaalta monet puolueet huomauttavat, että työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan.
Espoon maahanmuuttoasioiden johtaja Teemu Haapalehto seuraa tarkkaan maahanmuutosta käytävää keskustelua ja maahanmuutosta saatavilla olevaa dataa.
– Ihmiset katsovat asiaa oman avaimenreiän läpi. Opettaja, poliisi ja toimitusjohtaja vastaavat samaan kysymykseen eri tavalla.
Ilman maahanmuuttoa olisimme vielä enemmän lirissä kuin nyt.
Espoon kotouttamisohjelma 2022–2025 hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa kesällä. Tyypilliseen tapaan dokumentti valmisteltiin virkatyönä ja vietiin poliittiseen käsittelyyn, jossa toimielimet tekivät siihen hiukan muutoksia.
Haapalehto ottaa esille sekä väestöllisen että taloudellisen huoltosuhteen.
– Vuonna 2018 tehty virallinen väestöennuste kertoo, että vuoteen 2030 mennessä (Suomen) työikäisen väestön määrä vähenee 630 000:lla. Ilman maahanmuuttoa olisimme vielä enemmän lirissä kuin nyt.
– Tärkeitä kysymyksiä ovat, miten tulijat saadaan taloudellisesti itsenäiseen asemaan ja miten he pärjäävät työmarkkinoilla.
Lukujen valossa näyttää siltä, että väestöllinen huoltosuhde pysyy terveenä mutta taloudellinen ei. Tilannetta vääristää se, että puolet maahanmuuttajista asuu Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.
Joulun alla saadaan uutta tutkittua tietoa muun muassa siitä, miten maahanmuuttajat ovat sijoittuneet työmarkkinoille: miten riippuvaisia esimerkiksi kuljetusala ja kiinteistönhuolto ovat maahanmuuttajista tai miten intialainen työvoima jakautuu eri aloille.
– Se tiedetään jo nyt, että Espoossa asuu erittäin hyvätuloisia ja toisaalta sosioekonomisesti hyvin heikossa asemassa olevia maahanmuuttajia. Naapurikunnissa heidän tulojakaumansa on tasaisempi, Haapalehto sanoo.
Espoossa asui Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2020 ammattinimikkeissä ”johtajat, erityisasiantuntijat, asiantuntijat” 9 563 työllistä, ulkomaalaistaustaista kaupunkilaista. Kasvua kertyi edelliseen vuoteen verrattuna 10 prosenttia ja vuosikymmenen alkuun verrattuna 145 prosenttia.
Kotouttamisohjelman tärkeimpiä teemoja ovat maahanmuuttajien lasten kasvatus- ja koulutus, työllisyys ja maahanmuuttajanaisten kotoutuminen.
Espoo on Suomen paras kotouttaja tarkoittaa Espoo-tarinan mukaan muun muassa sitä, että Espoo toimeenpanee tehokkaasti alkuvaiheen kotouttamisohjelman, jonka tarkoituksena on oppia suomen tai ruotsin kieli sekä päästä koulutukseen tai osaamista vastaaviin töihin.
Kaupunginvaltuusto on kotouttamisohjelmassa asettanut kunnianhimoisen tavoitteen sille, että maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten oppimistulosten ero kantaväestöön verrattuna puolitetaan valtuustokauden aikana oppimistuloksia nostamalla. Maahanmuuttajataustaisten naisten työllisyysastetta aiotaan nostaa kohti pohjoismaista tasoa.
Paljonko maahanmuutto maksaa Espoolle? Siihen ei Teemu Haapalehdolta saa hintalappua, jossa näkyisi tietty määrä euroja. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
– Ei meillä ole varjobudjettia, jossa olisi joidenkin kaupunkilaisten kulut ja toisessa taas joidenkin muiden. Se on suomalaishallinnolle vieras ajattelutapa, että laskettaisiin, miten kustannukset kohdentuvat erilaisia kuntalaisia kohti.