Tuusulan Halosenniemessä soi Viikate ja Erja Lyytinen. "Nyt taidetta tulkitaan taiteella."
Kaarle Viikate eli Kalle Virtanen astuu sisään taiteilija Pekka Halosen taiteilijakotiin Tuusulassa.
Hän on suomenkielistä metallimusiikkia soittavan Viikatteen nokkamies.
Käynti on hänelle kolmas, mutta jo nyt koko bändi on muuttunut osaksi Halosenniemen 120-vuotista taidehistoriaa.
Viikate teki nimittäin kappaleen ja tarinan Pekka Halosen Omakuva (karvalakki päässä) -maalaukseen. Se soi taulun äärellä menossa olevassa näyttelyssä.
Nyt bändi on julkaissut kappaleen myös Viikate-singlenä, jonka nimi on juuri tuo Omakuva (karvalakki päässä). Se on kuunneltavissa suoratoistopalveluissa.
– Keväällä kappale julkaistaan myös seiskatuumaisena vinyylisinglenä. Se on mukana myös bonuskappaleena erikois-cd-levyllä, Kaarle Viikate paljastaa.
Livekeikoilla karvahattubiisiä on kuultu jo Lahdessa ja Haminassa. Voit kuunnella sen alla olevasta videoupotuksesta.
Viikatteen kappale liittyy Tuusulanjärven rannalla sijaitsevan Halosenniemen juhlavuoteen.
Menossa on näyttely, jonka maalauksiin muusikot sävelsivät ja sanoittivat oman kappaleen.
Viikate oli yksi projektiin mukaan kutsutuista artisteista.
– Oli hienoa osallistua tällaiseen projektiin. Innostuimme ideasta heti, kun se meille esitettiin. Eikä vastaavaa ole ennen tehty. Lisäksi projekti osui meillä sopivasti uusien kappaleiden sävellysvaiheeseen, Kaarle Viikate sanoo.
Haastatteluun hän saapui Helsingistä Universal Musicin tiloista, missä oli kuunneltavana tulevan albumin masternauha.
– Se on meidän neljästoista levy ja julkaistaan keväällä.
Kaarle Viikate kuvailee albumin sisältöä juuri Viikate-skaalaan sopivaksi.
– Mutta siinä on hetkittäin jopa musikaalisuutta rähinämeiningin seassa, hän virnistää.
– Ja albumilla on vedetty vähän syvemmällä pensselillä.
Siinä on hetkittäin jopa musikaalisuutta rähinämeiningin seassa.
Ja kuvataide on siinäkin vahvasti läsnä, sillä bändi teki kappaleita myös Hugo Simbergin Tanssi sillalla -teoksen (1899) innoittamana.
Mutta miksi juuri Halosen karvalakkimaalaus?
Kaarle Viikate kertoo, että alkusysäys oli edellisenä talvena tilanteessa, jossa hän seisoi karvalakki päässään talviyönä Jaalan mökin pihalla ja kuunteli, kun jäät natisivat ja paukkuivat.
Hän tiesi tekevänsä tästä voimakkaasta hetkestä laulun myöhemmin.
Kun Viikatteelta kysyttiin kiinnostusta Soiva Halosenniemi -projektiin, nousi taiteilijan Omakuva (karvalakki päässä) heti esille. Tarjolla olleissa teoksissa oli paljon elementtejä, joita Viikatteen musiikissa on luonnostaan. Niitä poimittiin tähän kappaleeseen useammastakin eri maalauksesta.
– Tärkeintä on kuitenkin se, mitä karvahatun alla tapahtuu.
Viikatteen kappaleessa höyhenen kevyt äänimaailma alleviivaa tunnelman raskautta.
Lue myös: Erja Lyytinen sävelsi todellisen suomalaisen klassikon – "Todella inspiroivaa"
Halosenniemen näyttelyssä halutaan musiikin ja kuvataiteen yhteisvoimalla jatkaa taiteilijakodin perinteitä ja muistuttaa taiteen ja luovuuden tarpeesta tässä ajassa.
Näyttelyn on kuratoinut Tuusulan taidemuseon intendentti Minna Tuominen.
– Ideana oli, että tällä kertaa taidetta tulkitaan nimenomaan taiteella eikä elämäkerrallisilla tapahtumilla ja muilla faktoilla, niin kuin usein nykyään tehdään, Minna Tuominen kertoo.
Projektia valmisteltiin kaksi vuotta ja alkukipinän se sai jo vuosina 2015, kun Tuominen asui ja tutki taidetta Hollannissa.
– Siellä mukana vastaavanlaisessa projektissa oli iso taidemuseo ja kaikki tehtiin isommin. Esimerkiksi televisiokanava vieraili kuvausreissuilla artistien luona.
Suomeen ja Tuusulaan sovellettiin sitten tänne sopiva versio.
– Tässä luotiin samalla ihan uutta musiikkia. Ja ilman tuottaja Kaarle Rannan panosta tämä ei olisi onnistunut.
Talossa soivat Viikatteen laulun lisäksi Erja Lyytisen, Lasten Hautausmaan, Laineen Kasperin, Emmi Schwartzin ja Anna Inginmaan uudet sävellykset.
Näyttelykokonaisuus on valittu Tuusulan kunnan eri taidekokoelmista.
Poikkeuksena on Pekka Halosen herkkä Soittotunnin jälkeen -maalaus, joka on lainattu Gyllenbergin säätiöltä.
Tuominen korostaa, että teoksen ajatuksiinsa vaipunut henkilö kuvastaa yksilöllistä ja syvällistä musiikin kokemusta: sielukkuutta, jotain mitä sanoilla ei voi ilmaista.
Soiva Halosenniemi -näyttely on houkutellut hyvin kävijöitä. Minna Tuomisen mukaan nyt on huomattavasti vilkkaampaa kuin normaalisti tähän aikaan vuodesta.
Tuottaja Kaarle Ranta tunnetaan esimerkiksi Jokelassa festivaalijärjestäjänä.
– Halusimme mukaan muusikoita ja artisteja eri genreistä. Sanoituksista ja sävellyksistä syntyi hyviä tarinoita, Ranta sanoo tyytyväisenä.
– Olemme ylpeitä näistä kappaleista. Ne kestävät maailman loppuun asti, samalla tavalla kuin nuo taideteoksetkin, hän ennustaa.
Laulaja-kitaristi Kaarle Viikate nojaa Pekka Halosen ateljeen pöytään ja katselee valtavasta ikkunasta Tuusulanjärven maisemaa.
Hän aistii tunnelmaa ja kiinnostus Halosen taidetta kohtaan on herännyt.
– Olen puurakennusten suuri ystävä. Tässä talossa lahjattomammankin ihmisen luovuus puhkeaa kukkaan. Puhumattakaan sitten siitä, mitä mestarit ovat saaneet aikaan, hän tunnelmoi.
Ateljeessa Viikate vetää tammikuussa myös akustisen keikan viiden muusikon voimin. Luvassa on ”kouvostomollia”.
Vuonna 1996 Kouvolassa perustettu bändi treenaa edelleen Kouvolassa, vaikka osa bändistä asuu muualla.
– Täällä Halosenniemessä soitamme tuotannostamme vähän kevyempää tavaraa. Samanlaista kuin kirjan julkkareissa, Kaarle Viikate paljastaa ja viittaa syksyllä ilmestyneeseen Liken julkaisemaan teokseen Viikate – 25 mollivuotta.
– Siinä kirjassa on yhtyeen ensimmäiset 25 vuotta.
Toisen neljännesvuosisadan jakson aloittaa sitten Halosenniemen projekti?
– Kyllä!
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Keski-Uusimaassa.