Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Karin, 28, ja Ville, 31, ovat poliitikkopariskunta, jolla on viisi polkupyörää muttei yhtään autoa – kaksi kysymystä tuovat linjaerot esiin

Politiikka ja luonto yhdistävät Karin Cederlöfiä ja Ville Laaksoa. Sote-maksut ja Espoon kasvuvauhti jakavat pariskunnan mielipiteet, mutta isoa riitaa niistäkään ei saa.

Ensimmäisen kauden espoolaiset kaupunginvaltuutetut Karin Cederlöf, 28, (r.) ja Ville Laakso, 31, (kok.) edustavat eri puoluetta, mutta pariskunnan näkemykset kulkevat monissa asioissa samoja polkuja.

Kun perheessä on kaksi poliitikkoa, liittyvätkö kaikki puheenaiheet politiikkaan?

– Politiikkaa puhutaan aina kun ollaan valveilla, Laakso myöntää – ja Cederlöf nauraa.

– Se olisi hankala asetelma, jos toinen olisi intohimoisen kiinnostunut politiikasta ja toista ei voisi vähempää kiinnostaa, Cederlöf lisää.

Politiikka on molemmille elämäntapa. Puoli yhdeksän uutiset ja A-studio kuuluvat heillä iltarutiineihin. Politiikassa Cederlöfiä ja Laaksoa yhdistää erityisesti se, että ympäristökysymykset ovat molemmille tärkeitä.

– Minulle läheisiä ovat myös vanhusten palvelut. Läheisenä ja juristina taistelin kolme vuotta isoäidin kuljetuspalveluista Raaseporissa. Asia päättyi viime kesänä meidän voittoon, Karin Cederlöf kertoo.

– Ympäristö on aina ollut minulle tärkeä asia. Pikkulapsena ajattelin, että minusta tulee luonnonsuojelija. Sitten tajusin, että sellaista ammattia ei ole olemassa. Haluan politiikan kautta ratkaista osan ongelmista, Ville Laakso miettii.

Vaikka Cederlöf ja Laakso edustavat eri puolueita, politiikasta ei tule riitaa. Näkemyseroja heillä toki on. Ne tulivat viimeksi esille sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuista päätettäessä: Laakso oli halunnut "nostaa maksut tappiin", kun Cederlöf edusti maltillisempaa linjaa.

– Olemme asioista 75-prosenttisesti samaa mieltä, Laakso arvioi.

– Kun asioita voi sparrata keskenään, oma näkemyskin kirkastuu, Cederlöf muotoilee.

Mitä eroa RKP:n ja kokoomuksen politiikassa on?

– RKP on aina liberaalilla linjalla, mutta kokoomuksen sisällä on enemmän sävyjä, Cederlöf sanoo.

– Se on ehkä totta, Laakso komppaa.

– Kieli (ruotsi) on RKP:lle tärkeä, se ei ole yhtä tärkeä kokoomukselle, Cederlöf huomauttaa.

– Kokoomuksessa kielikysymys painottuu sivistyksen ja koulutuksen vaalimiseen, Laakso muotoilee.

Turussa kokoomus ja RKP olivat Laakson mukaan ”kuin paita ja peppu” ja sitä ne ovat paljolti Espoossakin.

Turun ja Espoon poliittisen elämän välillä on kuitenkin mielenkiintoinen ero ja Laakso joutuu hetken miettimään, miten asia sanotaan niin, ettei loukkaa ketään.

– Espoossa ei ole samanlaista poteroitumista. Yhteistyö sujuu paremmin. Espoossa saadaan aikaan – esimerkiksi länsimetron jatke, raidejokeri ja kaupunkiradan jatke. Turussa fundeerataan enemmän.

Karin Cederlöf sanoo viihtyneensä hyvin Espoon kaupunginvaltuustossa. Valtuustokausi tosin lähti huonosti liikkeelle, koska koronan vuoksi kokoukset jouduttiin pitämään etänä.

– Siinä ei päässyt tutustumaan kunnolla omaan ryhmään eikä muiden puolueen valtuutettuihin, tänä vuonna kaupunginvaltuuston 3. varapuheenjohtajana toimiva Cederlöf sanoo.

Hänen mielestään lähitulevaisuuden suurin haaste on sote-uudistus ja sen rahoituksen ratkominen. Tällä hetkellä ennuste näyttää huonolta.

Ville Laakso puolestaan pitää kasvavan kaupungin ja espoolaisen identiteetin yhdistämistä isona asiana.

– Valitsin Espoon, koska täällä on luontoa, väljyyttä, rauhallisuutta. Muutin Haukilahteen, koska Helsingin keskustaan pääsee kätevästi metrolla ja täällä on riittävästi edullisia asuntoja uusille tulokkaille.

– Metron varren tiivistä rakentamista on kritisoitukin, mutta itse pidän sitä välttämättömänä. Ihmiset haluavat muuttaa tänne, Laakso perustelee.

– Onko Espoon pakko kasvaa niin nopeasti kuin nyt. Kyllä tämä pitää voida haastaa, Cederlöf sanoo.

– Se, että Espoosta muutetaan Kirkkonummelle – onko se merkki siitä, että tänne rakennetaan liikaa vai siitä, että ei rakenneta tarpeeksi? Laakso vastaa.

Laakso pohtii, että Espoon omaleimaisuus on vasta nyt nousemassa arvoonsa. Se, mitä ei nyt arvosteta, voi olla arvostettua 2050-luvulla – vaikkapa 1970-luvun rakentaminen.

– Kallio oli halvalla rakennettu ja hyljeksitty asuinalue, mutta nyt se on haluttu kaupunginosa, hän vertaa.

Karin Cederlöf on muuttanut Espooseen vuonna 1995 ja hänen vanhempansa asuvat edelleen Matinkylässä.

– Minä ole satakuntalainen, jolla on vieläkin vähän multaa kynsien alla. Olen vasta luomassa espoolaista identiteettiä, Laakso naurahtaa.

Luontoa rakastava pariskunta suuntaa usein lenkille rantaraitille. Autoa heillä ei ole, koska matkat taittuvat polkupyörällä, metrolla tai bussilla. Metroa tulee käytettyä lähes päivittäin, koska molempien työpaikat ovat Helsingissä.