Vuosikymmeniä Laajalahti ry:ssä toiminut Raili Lindberg, 74, käyttäisi kirjastotaloa myös kotouttamiseen.
– Kyllä se oli tajunnan räjäyttävää, Raili Lindberg naurahtaa tapaamispaikassamme Laajalahden kirjastossa. Lindberg on monet kerrat ollut taistelemassa kotikylän kirjaston säilyttämisen puolesta.
Silloin, kun Lindberg vuonna 1974 muutti Laajalahteen, se oli ihana kyläyhteisö. Sitä se on Lindbergin mielestä tänäkin päivänä. Yhteisöllisyys on säilynyt.
– Laajalahdessa oli kaikki palvelut, vain apteekki ja Alko puuttuivat.
Kun Leppävaaraan rakennettiin Maxi-market, Laajalahden palvelut alkoivat supistua.
Silläkin tavalla maailma on Lindbergin mukaan muuttunut, että talkoisiin on vaikeampaa saada väkeä. Asiat kaatuvat harvojen tekijöiden niskaan.
Laajalahti ry:hyn Raili Lindberg liittyi 1989.
– Seurasin kun Anja Pankasalo (k. 2015) teki hommia. Minulle tuli huono omatunto katsella vierestä. Otin Anjaan yhteyttä ja kysyin, voinko olla avuksi. Silloin ihmisiä puhutti voimalinjasuunnitelma, Lindberg muistelee.
Yhdessä naiset huomasivat, että paras tapa vaikuttaa on ryhtyä itse päättäjäksi.
Yhteisöllisyys on säilynyt.
– Anja halusi kokoomukseen ja minä olisin halunnut vihreisiin. Teimme kompromissin ja liityimme ympäristö- ja kulttuurikokoomukseen. Itse en mennyt koskaan kuntavaaleihin mukaan, koska en halunnut olla esillä.
Taistelu voimalinjasta hävittiin, mutta kirjasto on saatu pelastettua muutaman kerran.
– Myös Albergan kartanon säilyttämisen eteen teimme ison työn.
Monesta muustakin asiasta on taisteltu, mutta tulosta ei ole Lindbergin mielestä tullut.
– Asiat päätetään liian valmiiksi. Niitä ei tuoda asukkaille ennen kuin lain mukaan on pakko. Asukasyhdistykset pitäisi ottaa mukaan heti kun suunnittelu alkaa, hän sanoo.
Ehkä eniten aikaa vienyt tehtävä on ollut Laajalahti-seuran nettisivujen tekeminen vuonna 2016.
– Pyrin päivittämään niitä joka päivä. Tietojen hankkiminen vie päivittäin lähes tuntikaupalla aikaa, kun pitää käydä läpi kaikki kaupungin kuulutukset, viranhaltijapäätökset, esityslistat ja pöytäkirjat ja etsiä, josko niistä löytyisi jotain laajalahtelaisia kiinnostavaa, Lindberg kertoo.
– Lisäksi on monia muitakin sivustoja, joista joudun näitä tietoja hakemaan – etenkin raidejokerin ja Kehä I:n tiedotteista. Lisäksi pyrin ilmoittelemaan myös paikallisista kulttuuri- ja muista tapahtumista. Sivut ovat olleet erittäin suositut.
Lindberg näkee, että taistelu Veljeskulma-talosta, jossa kirjasto sijaitsee, ei ole vielä ohi.
– Sotaveteraanit ovat rakentaneet tämän talon ja se on koko kylän symboli, Lindberg muistuttaa.
Kirjaston lisäksi talossa on liiketila ja alakerrassa kokoontumistila.
– Nuorille pitäisi olla tekemistä ja kielitaitoinen työntekijä neuvomassa. Eivät maahanmuuttajat voi automaattisesti tietää, miten Suomessa toimitaan.
Lindbergin mukaan Laurealla ja Kalliolan setlementilla on ollut ideoita ja kiinnostusta tiloja kohtaan, mutta Tilapalvelut-liikelaitokselle mitkään ehdotukset eivät ole kelvanneet.
– Tämä talo pitäisi suojella kaavalla, mutta kaupunki haluaisi tälle tontille 4-kerroksisen kerrostalon, Lindberg sanoo.
Oman kylän asioiden eteen uurastaminen on pitänyt Lindbergin virkeänä.
– Jos en tekisi tätä, olisin eläkeläinen joka katsoo telkkaria. En osaa lopettaa, hän sanoo ja nauraa.
Raili Lindberg kuului myös Laajalahti ry 70 vuotta -juhlajulkaisun (2022) toimituskuntaan.