15 vuotta Suomessa asunut Elena Sauvala menetti kaiken. Mies sairastui ja oma päihdeongelma vei pohjalle.
Elena Sauvala laittaa virrat päälle sähköpianoonsa ja aloittaa soiton.
Soljuva Bachin Preludi F-duuri helpottaa entisen konserttipianistin oloa pahimmassa ahdistuksessa.
– Tunteet nousevat pintaan, hän sanoo Keski-Uusimaa-lehden haastattelussa ja pyyhkii silmiään.
Seuraavan vuoden ajan hänen kotinsa on Matilda-yhteisössä Järvenpäässä.
– Tulin tänne elokuussa. Mukanani minulla on Romeo-koira ja Murri-kissa, hän kertoo omassa huoneessaan.
Suur-Helsingin Valkonauhasäätiö perusti 20-paikkaisen päihdehuollon palveluasumisen yksikön Järvenpään Haarajoelle Päihdesairaalan naapuriin.
Lokakuussa avattu 20-paikkainen Minnan talo on puolestaan tuetun asumisen yksikkö.
Molemmat ovat pelkästään naisille tarkoitettuja päihdehuollon asumispalvelupaikkoja, jotka tarjoavat tukea elämän nivelvaiheissa.
Sellaisessa tilanteessa viisikymppinen Elena Sauvala on juuri nyt.
Palataan ajassa 15 vuotta taaksepäin.
– Olin muuttanut Venäjältä Suomeen ja tapasin mieheni täällä. Hän teki paljon töitä, ja minä huolehdin kodista ja kahdesta lapsesta.
Puolison piti kiireisenä hyvin palkattu projektityö. Sauvala pysytteli miehen toivomuksesta kotiäitinä.
– Elämänmuutos toi minulle paineita ja stressiä. Olin yksinäinen ja podin ahdistusta. Taustalla vaikuttivat myös aiemmat traumani, hän kertoo.
Venäjällä hän toimi musiikinopettajana ja esiintyi konserteissa. Suomessa hän soitti lähinnä omaksi ilokseen.
– Lievitin ahdistusta viinillä ja oluella. Aluksi minulle riitti pieni pullo viiniä ja kaksi olutta. Vähitellen määrät lisääntyivät. Pidin juomiseni kaikin tavoin piilossa varsinkin lapsilta. Se oli salaisuuteni vuosien ajan.
– Jossain vaiheessa hakeuduin venäläisille tarkoitettuun AA-ryhmään, mutta se ei ollut minua varten. En halunnut jakaa asioitani ryhmässä.
Vuosi sitten elämä olisi siinä pisteessä, että Sauvala päätti pyytää apua miehensä ystäviltä.
– He auttoivat minut Helsingissä päihdepoliklinikalle. Ryhdyin käymään siellä kaksi–kolme kertaa viikossa. Aloin käyttää tukena antabusta.
Perhettä koetteli toinenkin kriisi, kun Elena Sauvalan mies sairastui vakavasti. Sitä seurasivat talousongelmat, avioero ja asunnottomuus.
– Olen saanut paljon apua Vuosaaren päihdepoliklinikalta. He ovat auttoivat minua pääsemään Matilda-yhteisöön, koska menetin kodin.
Hän haluaa kertoa tarinansa esimerkkinä siitä, että päihdeongelmaan on mahdollista saada apua, vaikka julkisuudessa muutakin puhutaan.
– Olen saanut apua, kun olen sitä tarvinnut. Olen yllättynyt, miten hyvin Suomen systeemi toimii. Venäjällä saa tällaista apua, jos sitä on varaa ostaa. Siellä päihdeongelma vie ihmisiä kadulle.
Kahdesti viikossa hän matkustaa hoitotapaamiseen Vuosaareen päihdepoliklinikalle.
– Etenen pienin askelin. Valmistaudun normaalin elämään. Haluan saada oman kodin ja työtä.
– Toipumiseni on hyvässä vaiheessa, mutta tiedostan, että minulla on vielä töitä itseni kanssa. Mietin asioita, kun kävelen Haarajoella. Nautin liikkumisesta luonnossa yksin.
Matilda-yhteisössä hän käy keskusteluja palveluvastaava Anna Metsolan kanssa.
– Olet rohkea ja älykäs nainen, Metsola sanoo.
Konserttipianisti haluaa haastattelun lopuksi soittaa koskettavaa suomalaista musiikkia.
Annikki Tähden Muistatko Monrepos’n -kappaleeseen liittyy haikeutta ja Kesäillan valssiin toiveikkuutta. Nekin tunteet kuuluvat elämään.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Keski-Uusimaassa.