Ammattijärjestäjä Mari Shrestha antaa vinkkejä, miten välttyä tavaraähkyltä tulevina jouluina.
Vaikka Martat ohjeistavat, että mikäli et vietä jouluasi kaapissa, sinun ei tarvitse siivota niitä, ammattijärjestäjä Mari Shrestha kehottaa siitäkin huolimatta aloittamaan jouluvieton kaapeista.
– On hyvä madaltaa kynnystä joulusiivouksen suhteen, mutta silti olen sitä mieltä, että jouluvietto kannattaa aloittaa sieltä kaapeista. Jouluna varsinkin lapsiperheissä usein tavaraa, leluja ja fyysisiä lahjoja tulee lisää. Mikäli on tehnyt tavaroiden karsintaa etupainotteisesti, ei tule niin pahaa tavaraähkyä jouluna, Shrestha perustelee.
Kun Shresthan esikoinen oli kaksivuotias, hän ei ollut osannut valmistautua joulua seuranneeseen tavarapaljouteen, eivätkä uudet tavarat meinanneet mahtua mihinkään. Sen jälkeen hän on oppinut ennakoimaan.
– Monista kodeista löytyy pieneksi tai vaille käyttöä jääneitä talviurheiluvälineitä, vaatteita tai leluja. Aikuisellakin voi olla tavaroita, joita hän ei käytä.
Ehjät ja käyttökelpoiset tavarat ja vaatteet voi toimittaa hyväntekeväisyyteen tai myydä eteenpäin. Joulun alla ne voivat päätyä jonkun toisen pukinkonttiin.
– Haluan puhua sen puolesta, että lahjan ei aina tarvitse olla uusi. Voi hyvin olla myös second hand -lahjoja.
Shrestha suosittelee, että ihmiset muuttaisivat omaa ajatustaan varaston käyttötarkoituksesta. Monille se tuuppaa olemaan turhan tavaran hautausmaa.
Jokainen saa ympäröidä itsensä sellaisilla tavaroilla, jotka tuntuvat itsestä todella ihanilta.
– Tavaran tehtävä on olla käytössä. Kun varastossa ei säilytettäisi niin paljon turhaa tavaraa, se toimisi paljon paremmin kausivarastona siten, että kesällä siellä on talvitavarat ja talvella kesätavarat.
Kun tavaramäärää on karsittu, sen jälkeen tapahtuvat jynssäämiset ja hinkkaamiset, jotka jokainen voi tehdä omien voimavarojen ja mielenkiinnon mukaan. Shrestha kehottaa istumaan alas ja tekemään listan, mitä kaikkea tahtoo ehtiä tekemään ennen joulua.
– Sen jälkeen kannattaa aloittaa yksi kerrallaan rauhassa hyvissä ajoin. Näin välttyy viime hetken paniikilta.
Lasten lahjojen suhteen tuusulalainen Shrestha suosittelee käymään avointa keskustelua ja kertomaan esimerkiksi sukulaisille, mitä selkeitä toiveita lapsilla on.
– Minä vinkkaan isovanhemmille ja kummeille, mitkä ovat niitä täsmätoiveita jotka todella aiheuttavat riemunkiljahduksia, tai mitä tulee todelliseen tarpeeseen, kuten talviurheiluvälineet. Aikuisten puolesta saatan kertoa, että meiltä hajosi paistinpannu, tai mitä meillä ihan oikeasti juuri nyt tarvitaan.
Lahjan ei kuitenkaan tarvitse olla konkreettista tavaraa. Se voi olla myös elämys, esimeriksi yhteistä tekemistä tai lahjakortti.
– Olisi hyvä oppia siihen, että lahja voi olla muutakin kuin se kova paketti. Jos lahjoitat aikaa ja elämyksen, siitä jää todennäköisesti ihan erilainen muistijälki kuin tavarasta.
Haluan puhua sen puolesta, että lahjan ei aina tarvitse olla uusi.
Mikäli tahtoo kuitenkin antaa jotakin ja varmistua, että se menee tarpeeseen, voi antaa jotakin esimerkiksi sesonkiin liittyvää kuluvaa, kuten esimerkiksi jotakin syötävää, jota voi laittaa esille tai kukkia.
Onko lahjaksi saatua tavaraa velvollisuus säilöä loppuelämä, jottei loukkaa lahjan antajaa? Mari Shresthan mielestä jokainen saa itse päättää omista tavaroistaan, myös lahjaksi saaduista.
– Lahjan tehtävä on ilahduttaa sen saajaa. Kun se on annettu, se on täyttänyt tehtävänsä. Sen jälkeen sinulla on kaikki valta päättää mitä sillä teet. Ei lahjan antajakaan varmasti tahdo, että lahja tuottaa pahaa mieltä tai tukkii saajan kotia.
Parasta on, jos lahjan saajan ja antajan välillä on avoin keskusteluyhteys, voi kertoa, että tämä on minulle nyt tarpeeton, mitä toivoisit, että tälle nyt tapahtuu?
– Jokainen saa ympäröidä itsensä sellaisilla tavaroilla, jotka tuntuvat itsestä todella ihanilta.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Keski-Uusimaa-lehdessä.