Miksi orava on söpö, mutta lokki on riesa? Miten arvotetaan, kenellä on oikeus toipua ja elää?
Tiistaina 27. joulukuuta alkaa TV1:llä sekä Yle Areenassa DocArt-tuotantoyhtiön uusin dokumenttisarja Rakkaudesta villieläimiin.
Sarjassa seurataan Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen sekä erityisesti orimattilalaisen Sari Valtasen ja hänen perheensä työtä loukkaantuneiden ja muutoin apua tarvitsevien villieläinten hyväksi.
Valtanen hoitaa miehensä Jouni ”Leevi” Aurasen, aikuisten tytärtensä Aneten ja Nean sekä ”oikean kätensä” Nella Muurisen kanssa 1 757 luonnonvaraista eläintä vuodessa. Kiivaimpana sesonkina puheluita voi tulla 150 päivässä.
– He tekevät vapaaehtoistyötä täydellä sydämellä ja antavat omasta elämästään villieläimille käsittämättömän paljon, ohjaaja Petteri Saario sanoo Uusimaa-lehden haastattelussa.
– Hoidettavaksi tulee kaupunkilajien lisäksi eläimiä eri puolilta maata. Sari Valtanen hoitaa villieläimiä määrällisesti lähes yhtä paljon kuin Korkeasaari. Vastaavia toimijoita on Suomessa tosi vähän, toinen apuohjaaja ja sarjan käsikirjoittajiin lukeutuva Sari Orkomies lisää Uusimaalle.
Sarjan aikana seuraan lähietäisyydeltä lukuisia eläinkohtaloita. Jaksoissa nähdään muun muassa kettuja, siilejä, lepakoita, lintuja lokeista kyyhkyihin ja harmaahaikarasta mehiläishaukkaan, ilves, saukko, lumikko, mäyrä, näätä, metsäkauris, harmaahylje ja talviselta hangelta tavattu sammakko.
– Kaikki hoidettavat eläimet pyritään palauttamaan luontoon. Se onkin yksi haaste niiden hoitamisessa, että ne eivät saa kesyyntyä toipilasaikanaan, Saario kertoo.
Jokaisella yksilöllä on yhtä suuri arvo.
Usein loukkaantuneisiin villieläimiin suhtaudutaan melko kylmästi. Isomman eläimen kohdalla kutsutaan ehkä paikallinen metsästysseura ampumaan eläin, pienempien kohdalla saatetaan ajatella, että ”kyllä luonto hoitaa”.
– Hoitoon tuotavat eläimet kuitenkin tulevat sinne lähtökohtaisesti ihmisen vuoksi. Poikaset ovat jääneet orvoiksi, koska emo on jäänyt auton alle, tai siili on loukkaantunut pahoin jäätyään ihmisen asettamaan rotanloukkuun, Saario sanoo.
Sarjassa nähdään liikuttavia kohtauksia, kun parantunut siili palautetaan kotikulmilleen Porvooseen ja tundrahanhi, jonka toipumiseen edes eläinlääkäri ei enää uskonut, vapautetaan täysissä voimissaan takaisin Kanteleenjärvelle Pukkilaan.
Sarjassa jokaisella yksilöllä on lajista riippumatta yhtä suuri arvo.
– Meillä on eläinsuojelulaki, joka sanoo, että luonnonvaraista eläintä on autettava. Joskus ihmiset unohtavat sen. Mietin itsekin tätä sarjaa tehdessämme ihmisen tapaa arvottaa eläimiä. Miksi orava on söpö, mutta lokki on riesa? Mikä määrittää sen, mikä eläin meidän mielestämme saa elää? Oman lemmikin eteen ollaan valmiita tekemään kaikki mahdollinen, mutta jos luonnon eläin on pulassa, voidaan todeta, että antaa luonnon hoitaa, Orkomies pohtii.
– Sarjan yksi katsojakokemus on se, että eläimet tulevat tämän kautta lähelle ja tässä nähdään, miten eläimiä hoidetaan. Tämän kaiken alla on kuitenkin syvempi kerros, jonka toivon saavan ihmiset miettimään omaa suhdettaan villieläimiin ja muuhun elolliseen, miten niitä kohdellaan ja arvotetaan. Tässä on paljon sellaista, mikä voi herätellä ajatuksia, Saario lisää.
Pulaan joutuneita eläimiä löytyy usein aivan kaupunkien keskustoista. Saario muistuttaa, että eläimet ovat joutuneet etsimään elintilaa kaupungeista, kun niiden luontaiset ympäristöt ovat kadonneet.
– Kaupunkeihin on tullut entisiä erämaalajeja kuten sepelkyyhky, joka jossain kaupungeissa on jo valtakyyhky. Samoin korpit ja naakat ovat tulleet kaupunkeihin. Ne koetaan usein riesaksi, mutta 75 prosenttia erilaisista metsäluontotyypeistämme on katoamassa, Saario sanoo.
Rakkaudesta villieläimiin -dokumenttisarja jatkaa DocArtin vankkaa tuotantoa, josta moni muistaa muun muassa miljoonayleisöjä keränneet sarjat Erämaan lumo, Jokiemme helmet, Veden valtakunta ja Veden saartamat.
Nyt nähtävä sarja on toteutettu vahvasti porvoolaisvoimin.
– Monesta muusta luovasta tekemisestä poiketen dokumentinteko on aina ryhmätyötä. Ohjaaja ei potki pitkälle yksin. Meillä on ollut sama ryhmä koossa todella pitkään, mikä on poikkeuksellista koko Suomessa. Yleensä ryhmä kootaan jokaisen tuotannon ympärille erikseen, Saario kertoo.
Rakkaudesta villieläimiin -sarjan pääkuvajana on toiminut Petteri Saarion kanssa Antti Saario, joka on osallistunut myös käsikirjoitukseen yhdessä Petteri Saarion, Sari Orkomiehen ja leikkaaja Matti Näräsen kanssa. Äänisuunnittelusta on vastannut Joonatan Hietanen. Tuotannosta vastaa Petteri Saarion kanssa Tiina Saario.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Uusimaa-lehdessä.