Kaj Klinge auraustraktoreineen on tuttu näky Kauniaissa. Kalustona on itse muokattu Ford vuosimallia -91.
Kun maa on lumisateen jäljiltä kauniin valkoinen, käynnistää maanviljelijä Kaj Klinge aamuyöllä Ford-traktorin vuosimallia 1991.
Näin alkaa 14–16 tunnin työrupeama, niin kuin on alkanut 37 talvena. Edessä on taloyhtiöiden ja yksityiskiinteistön pihatyöt. Asiakkaita Klingellä on Kauniaisissa yli 50.
Mutta miten toimihenkilöperheen pojasta tuli maanviljelijä ja koneurakoitsija? Tarina lähtee 1960-luvulta, jolloin Klingen (62) agrologi-isä oli Billnäsissä tilanhoitajana.
– Billnäsissä oli iso maatila. Siellä olivat lehmät, siat ja Suomen hevoset, joilla tehtiin metsätöitäkin. Sieltä ja sukulaismaatilalta Espoossa se kipinä syntyi, kertoo Klinge.
Perhe muutti Kauniaisiin, kun Kaj oli 6-vuotias ja kävi koulunsa Kauniaisissa. Isä siirtyi töihin Fiskarsin pääkonttoriin kehittämään maatalouskoneita.
– Minua ei kiinnostanut jalkapallo eikä käsipallo, vaan koneet.
Oiva paikka nuorukaiselle löytyi Gerkin kartanosta Espoossa. Kartanon maille on osin rakennettu Suurpellon lähiö.
Klingellä on yhä varikko kartanolla.
– Ilman Gerkin myötävaikutusta ei tämä minun toimintani olisi ollut mahdollista.
Gerk oli 1970-luvulla iso maatila, jonka työmiehet hoitivat lähistön lumitöitä.
– Tilan miehillä oli vähän muita harrastuksia ja he sanoivat etkös sinä poika voisi aurailla, muistelee Klinge.
Kaverin kanssa hankittiin vanha Zetor.
– Sellainen put-put-vehje. AGA:n hitsausvehkeillä kasattiin lumiaura. Siitä se lähti, kun sain 16-vuotiaana traktorikortin.
Vuodet veivät Klingen agrologiopintoihin Turkuun ja avioliiton kautta maanviljelijäksi Siuntioon. Kauniainen tuli myöhemmin kuvaan, ja yhä jatkuva lumiurakointi alkoi.
Yksin toimiva koneurakoitsija on koko talven kiinni työssään. Aurauskertoja on ollut 20–25, tänä talvena jo lähes 10.
– Tässä hommassa puolet on itse työtä, toinen puoli kyttäämistä. Säätietoja ja tutkakuvaa pitää seurata. Monta kertaa on lauantai-illaksi sovittu meno peruttu.
Lumiurakointi on Klingen mukaan muuttunut vuosien mittaan.
– Hiekoituksesta ja liukkauden torjunnasta on tullut melkein pääasia. Tämä on mennyt vähän kuin Amerikan malliin. Jos joku lentää persuuksilleen, se on aina jonkun syy.
Traktorin takasäiliö pitää yhden päivän kierroksella täyttää monesti. Sepeliä levittyy tonnikaupalla, osa siitä myös perinteisellä rukkas-lapio -menetelmällä.
Ihmiset ovat tulleet myös entistä vaativimmiksi.
– Aina eivät odotukset käy yhteen, mitä pystyy tekemään. Joka paikkaan ei ehdi ensin.
Tyytyväisiä asiakkaita tuntuu kuitenkin olevan. Ihmiset tunnistavat Klingen traktorin ja moni pysähtyy juttelemaan.
– Han är en bra kille, huikkaa Patrik Limnell, taloyhtiön puheenjohtaja Helsingintiellä, jossa Klinge on tuuraamassa vanhan hyvän ajan talonmiestä, joka sekin on nykyään harvinaisuus.
Aika uniikki on Klingen kalustokin, joka on itse ”modifioitu” monitoimityökaluksi.
– Kun traktori seisoo täällä Kauniaisissa, siinä ei saa olla mitään elektroniikkaa. Kaikki pitää pystyä itse korjaamaan. Kotona Siuntiossa on kolme samanlaista varalla.
– Tällaista Aku Ankka -kalustoahan tämä vähän on. Mutta on tämä palvellut minua 17 vuotta.