Uudenmaan kaupungit ja kunnat ajavat muutoksia EU:n valmisteilla olevaan ennallistamisasetukseen.
Espooseen ei käytännössä voisi enää rakentaa uusia asuinalueita. Jos asuntoja haluttaisiin lisää, se pitäisi tehdä purkamalla nykyisiä väljästi rakennettuja alueita, kuten pientaloalueita, ja rakentamalla tilalle tiiviimpiä alueita. Sama koskisi myös Helsinkiä ja Vantaata, joten pk-seudun kasvupaineesta iso osa ohjautuisi esimerkiksi Kirkkonummen ja Vihdin metsiin.
Tämä voisi tiukimman tulkinnan mukaan olla edessä jos EU:n ennallistamisasetuksen kaupunkeja koskeva 6. artikla tulisi voimaan ehdotuksen mukaisena. Poliittisia kiistoja muun muassa metsistä aiheuttanut asetus vaikuttaisi Suomessa isosti myös kaupunkeihin.
– Artikla 6 olisi hyvin vaikea kaupunkien ja erityisesti kasvavien kaupunkien kannalta. Se hajauttaisi yhdyskuntarakennetta Uudellamaalla niihin kuntiin, joita asetus ei koske. Tämä on vastoin kestävää kehitystä sekä Uudenmaan maakuntakaavaa ja MAL (maankäytön, asumisen ja liikenteen) -sopimusta, sanoo muutoksia 6. artiklaan ajavan Uudenmaan liiton ympäristöasiantuntija Silja Aalto.
Yhdyskuntarakenteen hajoaminen johtuisi siitä, että asetus ohjaisi kasvun niihin kuntiin ja kaupunkeihin, joita se ei koske. Näitä ovat Uudellamaalla esimerkiksi Kirkkonummi, Siuntio, Inkoo, Nurmijärvi ja Sipoo.
Sen sijaan ne 13 kaupunkia tai kuntaa - joukossa Espoo, Helsinki ja Vantaa - joita asetus koskee, joutuisivat vaikeuksiin.
Näiden kaupunkien latvuspeitteisyys eli käytännössä toisiinsa kiinni ulottuvien puiden määrä ei saisi vähentyä vuoden 2021 tasosta. Jos metsää kaadettaisiin rakentamisen tieltä, sitä pitäisi kasvattaa kunnan alueelle muutamassa vuodessa saman verran lisää. Lisäksi viheralueiden pinta-alan tulisi kasvaa vuoteen 2050 mennessä 5 prosentilla suhteessa kunnan pinta-alaan.
Tämä tekisi Aallon mukaan uudisrakentamisen hyvin vaikeaksi ja tarkoittaisi sitä, että peltoja tai rakennettuja alueita pitäisi muuttaa takaisin metsäksi.
Tämä onvastoin kestävää kehitystä.
Silja Aalto, Uudenmaan liitto
– Tästä äärimmäinen esimerkki Uudellamaalla on Raasepori, jossa 5 prosentin tavoitteeseen pääsemiseksi pitäisi muuttaa hyvin tuottavia peltoja metsäksi. Tämä on jo huoltovarmuudenkin näkökulmasta hölmöä, sillä Uudellamaalla pellot tuottavat hyvin, Aalto huomauttaa.
Asetuksessa on monien tulkinnan mukaan ajateltu Euroopan vanhoja kaupunkeja, jotka ovat muodostuneet satojen vuosien kuluessa. Ne ovat pinta-alaltaan pieniä ja tiiviisti rakennettuja, toisin kuin Suomen kaupungit, jotka ovat pinta-alaltaan suuria ja joissa voi olla laajojakin maaseutumaisia alueita ja metsää.
– Suomen oloihin asetus ei tällaisenaan sovellu lainkaan. Esimerkiksi viheralueita on Uudenmaan taajamissa jo valmiiksi keskimäärin 20–30 prosenttia, kun asetuksen tavoite vaikuttaisi olevan 10 prosenttia. Siitä huolimatta viheralueita pitäisi täälläkin lisätä. Esimerkiksi Suomen mittapuulla tiiviisti rakennetussa Helsingissä viheralueita pitäisi lisätä noin 10 neliökilometrin verran, Aalto sanoo.
Esimerkiksi Espoon maapinta-alasta noin 56 prosenttia on viheraluetta. Tästä huolimatta Espoon pitäisi vuoteen 2050 mennessä lisätä viheralueiden määrää noin 9,2 neliökilometrillä. Tämä tarkoittaisi noin Espoon keskuspuiston verran uusia viheralueita, jotka tulisi sijoittaa jo rakennetuille tai maanviljelyskäytössä oleville maille.
Kun samaan aikaan metsäisiä alueita ei voisi ottaa rakennuskäyttöön, jotta puuston määrä ei vähenisi, tulisi uusien asuinalueiden rakentamisesta käytännössä mahdotonta. Samaan aikaan Espoon väkiluvun pitäisi tuoreimpien arvioiden mukaan kasvaa vuoteen 2060 mennessä yli 170 000 asukkaalla.
Esimerkiksi Pohjois-Espoon metsiin on suunniteltu uusia asuinalueita yhteensä kymmenille tuhansille asukkaille. Aluetta koskeva yleiskaava (poke) jäisikin todennäköisesti osin toteutumatta. Samoin kävisi monille jo lainvoimaisille kaavoille, arvioi Espoon ympäristöjohtaja Tarja Söderman.
Hänkin kritisoi asetusta siitä, että se ei ota huomioon maiden erityispiirteitä.
– Suomessa ja myös Ruotsissa kaupungit ovat ihan eri kehitysvaiheessa kuin Keski-Euroopassa. Lisäksi asetus kohtelisi Euroopan maita epäoikeudenmukaisesti. Jos sen mukaan toimittaisiin, Euroopan kaupunkien viheralueet sijaitsisivat pääosin pohjoisessa ja koostuisivat boreaalisesta havumetsästä. Kyllähän Keski-Euroopankin luontoa pitäisi turvata, Söderman sanoo.
Ennallistamisasetuksen tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Söderman pitää tavoitetta hyvänä ja asetusta tarpeellisena. Hän huomauttaa kuitenkin, että Espoossa tehdään jo paljon töitä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Espoon valtuusto on myös hyväksynyt tavoitteen, jonka mukaan luonnon monimuotoisuus Espoossa ei saa kokonaisuutena heikentyä vuoteen 2035 mennessä.
– Kaupunkisuunnittelussa ekologisesti tärkeitä alueita ja yhteyksiä selvitetään, jotta niitä pystytään turvaamaan. Prosenttitavoitteiden sijaan kasvukaupungissa, kuten Espoossa, tärkeämpää olisikin juuri se, että tunnistettaisiin luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät alueet ja yhteydet ja pyrittäisiin säilyttämään ne, Söderman painottaa.
Espoo, muut Uudenmaan kunnat sekä Uudenmaan liitto pyrkivät vaikuttamaan ennallistamisasetuksen ja 6. artiklan sisältöön alkuvuodesta. Tavoitteena on muun muassa saada artiklan tavoitteet koskemaan vain kaupunkeja, joissa viheralueiden pinta-ala jää alle 10 prosenttiin. Tämä mahdollistaisi Uudenmaan kasvavien kaupunkien kehittämisen kestävällä tavalla.
Myös EU:n kuntien ja alueiden edustajat ovat vaatineet asetukseen muutoksia, joissa huomioidaan paremmin eri maiden tarpeet.
Söderman suhtautuu luottavaisesti siihen, että muutoksia saadaan läpi.
– Ehdotuksen laatijoilla ei välttämättä ole ollut tietoa meidän olosuhteista. Se, että esitys on huono, ei vielä tarkoita, että lopputuloskin on huono.