Harri Welling, 65, on käynyt Roskildessa 34 kertaa ja hänen kissansa nukkuvat "neljän tonnin Hästensillä" – "Jonkun mielestä maailmani ehkä vähän boheemi"

Talon isäntä avaa oven hymyillen ja ohjaa vieraan suoraan vinttikerrokseen. Siellä sijaitsevat graafisen suunnittelijan töitä tekevän yrittäjän työtilat sekä taiteilijan ja kitaristin harrastetilat. Kaikki tekemisen ulottuvuudet kuuluvat isännälle, eli Harri Wellingille, itselleen.

Tavaraa on paljon, eikä siivoaminen liene helppoa.

– Imuri onkin rikki, Welling huomauttaa leppoisasti.

– Tämä on oma maailmani, jonkun mielestä ehkä vähän boheemi.

Tiloissa on myös nukkumapaikka. Wellingin puolisolla on omansa kellarikerroksen saunatuvassa.

– Tällainen järjestely on siksi, että toinen meistä, eli minä, tekee töitä tai puuhailee jotain muuta usein kolmeenkin asti yöllä ja toinen on valtavan iltauninen ja aamuvirkku. Keskikerroksessa on neljän tonnin Hästens-sänky. Siinä nukkuvat kissat.

Kissoja taloudessa asuu kaksi. Ne ovat Wellingin mukaan todennäköisesti kaksoset, vaikka poikkeavatkin toisistaan niin kooltaan, väritykseltään kuin luonteeltaankin.

– Alun perin meille piti tulla vain yksi ja sen nimeksi Eino Olavi, mutta kun toiselle ei löytynyt ottajaa, otimme kaksi ja niinpä nimikin meni jakoon.

Keväällä 10 vuotta täyttävistä kissoista herkästi pakoon puikkiva oranssinsävyinen Eino on nelikiloinen, superseurallinen harmaankirjava Olavi painaa mahtavat 8,5 kiloa.

– De Vito ja Schwarzenegger, Welling vertaa Identtiset kaksoset -elokuvaan.

Helsingissä syntyneestä Wellingistä tuli länsivantaalainen noin 10-vuotiaana, kun perhe muutti vuonna 1968 Eräkujalle Louhelaan.

Kymmenen vuotta myöhemmin vanhemmat hankkivat Viherkummun talon, jossa Welling on pitkäaikaisen elämänkumppaninsa Kristiina Jägermalmin kanssa asunut nyt viitisen vuotta. Pariskunnan aiempi koti sijaitsi Martinlaakson puolella.

Talon vintillä on Wellingin jo kohta 40 vuotta toimineen oman yrityksen hermokeskus, eli työpöytä, jonka ääressä syntyy yritysgrafiikkaa, erilaisia mainosmateriaaleja ja teknistä kuvitusta.

Samaan pisteeseen hän voi tarvittaessa pystyttää myös maalaustelineen, mutta sen käyttö on ollut vähäistä. Orastava taiteilija jäi kakkoseksi rakennuspiirtäjään ja markkinointialan osaajaan kohdistuneen kysynnän vuoksi.

Marraskuussa Welling yllättäen piti näyttelyn Helsingissä Kaapelitehtaan Käytävägalleriassa. Taiteilijan houkutteli kuorestaan lähinaapuri ja Käytävägallerian pyörittäjä Ulla Kuronen yhdessä puolisonsa, oopperalaulaja Matti Kurosen, kanssa.

Kerran vuodessa koittaa aina aika, jolloin Welling tarttuu siveltimeen. Silloin hän tekee ystävilleen ja yhteistyökumppaneilleen joulukortteja vesivärein. Niissä on miniatyyrikokoisia punatulkkuja, ja osalle saajista korteista on tullut keräilykohde.

– Tykkään pipertää, tulkkujuttu on hyvää terapiaa, tekijä nauraa.

65-vuotissyntymäpäiväänsä 5. tammikuuta viettävä Welling kuuluu myös kalastusporukkaan, joka käy keväisin Nauvossa pyytämässä siikaa ja syksyllä usein nuottakalastamassa tai pilkillä. Welling on nuorimpia eräkerhossa, joka on rekisteröity Veikko Huovisen Lampaansyöjiä lainaten nimellä Saimaan Jodlaava Anus.

Vintin seinällä komeilee akustisia kitaroita, joukossa myös banjo, ukulele ja lahjaksi saatu busuki. Lattialla nojailee Fender Telecaster. Welling on soittanut 40 vuotta kitaristina bändissä nimeltä Rizlinki. Ja kyllä, nimi juontaa Riesling-viinistä

Rizlinki on keikkaillut sen verran kuin on ehtinyt.

– Eli ei kauheasti, koska kaikilla on ollut leipätyö. Olemme soittaneet korkeavolyymistä, matalataajuista jee jee -musiikkia, eli reipasta rokkia, kuten Zeppeliniä, Hendrixiä ja Rolling Stonesia.

Taidenäyttelyyn ahertaminen tiesi Wellingille vuoden irtiottoa soittamisesta. Tauosta voi tulla pitempikin, tai kenties jopa lopullinen.

– Ei ole vielä oikein tullut sitä kipinää. Toisaalta en haluaisi lopettaakaan, kun meillä on kaikki soittopelit ja vehkeet, kelpo treenikämppäkin ja kova porukka, jonka kanssa on kiva soittaa.

Yhden perinteistään Welling on jo katkaissut. Roskildessa 34 vuotta putkeen käynyttä miestä ei festivaalilla enää ole näkynyt.

– Mukaan on tullut paljon teknoa ja hip hopia, eikä festivaali enää niin kiinnosta.

Rizlingin keikkapaikoista yksi oli Louhelan vanhalla ostarilla sijainnut ravintola Kultakaivos. Kesäkuussa 2006 Juice Leskisellä oli Kultakaivoksessa yksi viimeisimmistä keikoistaan. Marraskuun lopulla samana vuonna hän kuoli.

Keikkaa katsomaan lähteneen Wellingin ja Juicen välille sukeutui keskustelu.

– Hän oli todella mukava ja sanoi lopuksi, että kuule Harri, sä oot kiva jätkä.

Wellingistä huomaa, että kohtaaminen ei unohdu.