E-urheilulle muokataan rakenteita, jollaiset tukevat urheilijoita jo perinteisissä lajeissa. Lajia vaivaavaan joidenkin pelaajien epäasialliseen käytökseen puututaan eettisin ohjein.
Espoon kaupunki on edelläkävijä e-urheilussa koko Euroopan mittapuulla.
Kaupungin e-urheilukoordinaattorin Kimmo Leinosen, 32, tittelille ei löydy vastaavaa muualta Suomesta.
– Käsittääkseni koko Euroopan alueella minun lisäkseni vain yhdellä kaupungilla on ammattilainen edistämässä e-urheilua yhteisössään.
E-urheilu on nuori laji. Leinosen yksi tärkeimmistä tehtävistä on saada luotua sille syvempää lajikulttuuria ja perinteisen urheilun rakenteita.
– E-urheilun liitto on Suomen Olympiakomitean täysvaltainen jäsen. Meidät siis rinnastetaan perinteiseen urheiluun, mutta lajimme on silti varsin erilainen kuin perinteiset urheilulajit.
E-urheiluun ei ole syntynyt samalla tavalla seuroja kuten muissa lajeissa. E-urheilua voi kuitenkin harrastaa tai pelata ammattimaisesti tilasta ja paikasta riippumatta.
– Suurin osa harrastajista ja ammattilaiseksi pyrkivistä ei kuulu seuraan eikä ole liiton lisenssipelaamisen alaisuudessa.
Tässä piilee myös lajin haastavuus, jota Leinonen pyrkii korjaamaan.
Pelaajabarometri 2022:n mukaan 10–39-vuotiaista 51 prosenttia pelaa aktiivisesti videopelejä. Kilpapelejä pelaa 20–29-vuotiaiden ryhmästä 7 prosenttia.
– E-urheilussa ei ole muodostunut mitään pelaajapolkua seuroihin. Jokainen pelaaja on enemmän tai vähemmän työstänyt itse omaa osaamistaan ja kehittänyt taitojaan. Yksi tärkeimmistä tehtävistäni on kehittää lajin seuratoimintaa. Näin lajia ja sen toimintaympäristöä voidaan viedä eteenpäin, Leinonen näkee.
E-urheilu on nykyisellään enemmän ilmiö kuin perinteinen urheilulaji.
– Niin kauan kuin lajin rakenteet ovat löyhiä, on vaikea sanoa kuka ja mitkä tahot vievät lajia tavoitteellisesti eteenpäin. Kun saadaan luotua lajiseuroja, saadaan aikaiseksi perinteisen urheilumallin rakenteita tukemaan yksilöllistä e-urheilua.
Kansainväliset ammattipelaajat käyttävät harjoittelussa fyysisen ja mentaalisen harjoittelun asiantuntijoita. E-urheilukoordinaattorin mukaan ammattilaiset panostavat myös fyysiseen hyvinvointiin. Erityisesti urheilupsykologien rooli on kasvussa.
– Kuten monessa muussakin lajissa, tasapainoinen ihminen pärjää paremmin kuin epävakaa urheilija.
Harva tienaa lajissa, vaikka media aika ajoin nimittää joitain pelaajia e-urheilumiljonääreiksi.
– Jotkut uutiset vääristävät todella paljon arkea. Isoja tuloja on vain harvalla. Kansallisesti ei puhuta oikeastaan mistään rahoista ja kansainväliseksi staraksi on vaikea nousta. Isoihin palkintopotteihin pääseminen vaati 12–14-vuotiaasta asti lähes päivittäistä tavoitteellista pelaamista, Leinonen tietää.
Pelaajat mielletään usein introverteiksi. Nuorella lajilla on myös ongelmansa, pelien sisällä saatetaan kiroilla ja haukkua kilpailijaa hyvinkin suoraan.
– Pelikulttuurissa on vielä lieveilmiöitä, mutta se on muuttumassa. Toisaalta pelit omistaa aina jokin yritys – kysyä voi, alkavatko yritykset sisäisiksi poliiseiksi vai onko heille tärkeämpää saada paljon käyttäjiä pelin ympärille, Leinonen muotoilee.