Saattohoidossa olevia vanhuksia on viety päivystykseen omaisten vaatimuksesta.
Elvytyskiellossa olevien vanhusten kuljettaminen sairaaloihin saattaa pahentaa päivystysten ruuhkaa entisestään, pelkää Länsiväylän sisarlehteen Helsingin Uutisiin yhteyttä ottanut lähihoitaja.
– Omaiset voivat vaatia asukkaan viemistä sairaalaan päivystykseen, josta hänet palautetaan muutaman tunnin päästä takaisin. Toivoisin, että näistä ajelutuksista ja ambulanssirallista päästäisiin eroon, helsinkiläisessä ryhmäkodissa työskentelevä nainen sanoo.
Asukas voidaan lähettää päivystykseen lääkärin päätöksellä. Lähihoitaja sanoo, että viikonloppuisin tällaisen päätöksen saaminen voi kestää kauan. Tilanteet tuovat sairaanhoidolle ylimääräistä kuormitusta.
– Hoitaja joutuu ikävään välikäteen, kun omaiset tulevat linjoja pitkin, jos lääkäri ei anna lähettää päivystykseen, hoitaja sanoo Helsingin Uutisten haastattelussa.
Hoitaja toivoo vanhuksille arvokasta saattohoitoa, ”jossa hyväksyttäisiin elämän rajallisuus.”
– Omaiset haluavat läheisilleen hoitoa, mutta monta kertaa vanhukselle on jo aloitettu saattohoito tai palliatiivinen hoito. Omaisten on vaikea arvioida, ettei sairaalaan lähettämisestä ole enää mitään hyötyä. Voisivatko omaiset hyväksyä, että isä tai äiti kuolee pois. Sairaalasiirrot ovat rasittavia ja lisähoidolla saatetaan pitkittää kärsimystä.
Pahimmillaan omainen on pyörimässä hoivalaitoksessa.
Helsingin sairaalan johtajalääkäri Laura Pikkarainen tunnistaa hoitajan kuvaileman ilmiön, mutta pitää sitä harvinaisena.
–Ymmärrän, että kaikki ikävät tapaukset jäävät henkilökunnan mieleen. Hoivakodeista ei lähetetä kovin paljon potilaita päivystykseen. Vain noin neljä prosenttia asukkaista käy vuosittain päivystyksessä. Syynä on esimerkiksi lonkkamurtuma, jota ei voi hoitaa hoivakodissa. Tilanteita, jotka eivät ole menneet ohjeiden mukaan, tapahtuu kuitenkin ajoittain.
Pikkarainen muistuttaa, että hoitotahto menee aina omaisten tahdon ohi.
– Se menee myös sen ohi, mitä lääkärikään ajattelisi. Jos joku on tehnyt hoitotahdon, ettei saa lähettää sairaalaan ja elvyttää, niin toivoisin että hoitotahtoa noudatettaisiin. En voi kuitenkaan vannoa, etteikö toisin voisi käydä.
Joidenkin omaisten uhkaava ja painostava käytös ahdistaa lähihoitajaa.
– Hoitajista voidaan kannella aviin ja uhata syytteillä. Minulle ollaan oltu vihaisia. Pahimmillaan omainen on pyörimässä hoivalaitoksessa ja vaatimassa siirtoa sairaalaan.
– Olen joutunut käyttämään monta tuntia, että potilaalle on saatu lupa sairaalasiirtoon Helsingin päivystävältä geriatrilta. Lääkäri vaatii tilanteesta yleensä jotain näyttöä, kuten tulehdusarvojen pikatestin ottamista. Viikonloput ovat hankalia, jos omat lääkärit eivät ole heti tavoitettavissa. Jos lähetän ilman päivystäjän lupaa, saan noottia
Johtajalääkäri sanoo, ettei siirtoluvan saamisen pitäisi käyttää aikaa useita tunteja. Hän kuitenkin ymmärtää, että omaisten suunnalta tuleva paine voi olla kovaa.
– Pystyn asettautumaan hoitajan tilanteeseen, jossa hän ei pysty pitämään potilaan puolia. Ne ovat raskaita tilanteita. Tämä on kuitenkin harvinaista. Ehdottomasti yleisin tilanne on se, ettei mitään ristiriitaa omaisten kanssa ole.
Hoivakodin asukkaan kuolema päivystyksessä on Pikkaraisen mukaan ”todella vältettävä asia”.
– Sellaisen ei saisi antaa tapahtua. Yleensä omaiset ymmärtävät, että eletään viimeisiä vuosia. Toivotaan hyvää ja arvokasta elämän loppuvaihetta, johon ei kuulu päivystykseen lähettäminen.
Vielä viisi vuotta sitten neljännes hoivakotien asukkaista kävi päivystyksessä vuosittain. Määrä saatiin alas muun muassa henkilökunnan koulutuksella ja geriatriapäivystyksellä.
– Henkilökuntaa koulutettiin niin, että he tietävät, mitä voivat itse tehdä. Jos sattuu jotain akuuttia, paikalle voi pyytää liikkuvan hoitajan, joka voi aloittaa hoidon. Myös kotisairaalan käyttöä on lisätty.