Lähihoitajaksi oppisopimuksella opiskellut Jari Ketonen, 56, on unelmatyössään päiväkodissa.
Hyvää kannattaa odottaa. Tai ei Jari Ketonen, 56, odottanut peukaloitaan pyöritellen, että löytäisi sen kaikkein mieluisimman alan työskennellä. Mutta palaset loksahtivat kohdalleen vasta viisikymppisenä, kun hän päätyi opiskelemaan oppisopimuksella lähihoitajaksi.
Tällä hetkellä Ketonen työskentelee Vantaan Viertolassa Sinirikon päiväkodissa, joka toimii yötä päivää. Hän tekee päivävuoroja ja nauttii työstään suunnattomasti.
Varhaiskasvatuksessa maksettavista palkoista on käyty kovaa keskustelua.
Ketosella työssä tärkeintä ovat lapset ja viihtyminen.
– Aina on kiva mennä töihin, ja joka ryhmässä on kiva työskennellä. Lapset odottavat ja itseä aina ”jännittää”, että millainen hauska päivä tästä tulee.
Työssään Ketonen pääsee toteuttamaan leikkimielisyyttään. Lasten kanssa on kiva leikkiä legoilla ja autoilla, piirtää, askarrella, muovailla, ja hänen sylinsä on aina avoinna.
– Haluan olla helposti lähestyttävä ja istua siellä samalla tasolla lattialla lasten kanssa. Saa tässä melkein päivittäin olla kiipeilypuunakin, hän naurahtaa.
Siitä on jo vierähtänyt aikaa, kun Ketonen on kotona leikkinyt lasten kanssa, sillä perheen neljä lasta ovat jo isoja. Nuorin on 16-vuotias ja kolme vanhinta 23-, 25- ja 27-vuotiaita.
Kaikilla lapsilla ei ole lähipiirissään isää tai muuta miestä, ja Vantaan päiväkodeissakin miehiä on vain alle viisi prosenttia työntekijöistä.
– Välillä joku lapsista sanoo, että hei isi, eiku Jari. Onhan se liikuttavaa.
Varhaiskasvatusala tuntuu Ketoselle luontaiselta, vaikka sille päätyminen oli oikeastaan sattumaa.
Peruskoulun jälkeen hän oli vuosia töissä Fazerin leipomossa Vaaralassa, mutta kyllästyi lopulta vuorotyöhön. Vantaalainen Ketonen kävi mikrotukihenkilökurssin, opetteli itsenäisesti tietotekniikkaa ja teki siihen liittyviä erilaisia töitä Postissa.
– Minulla on laaja osaaminen it-alalta, mutta koodaamista en osaa.
Sitten Postissa alkoi yt-neuvotteluiden kierre ja hänen työnsä alalla loppuivat 2011. Ketonen sai kuitenkin töitä postinjakajana, kunnes nekin työt päättyivät yt-neuvotteluihin 2014.
– Kolme vuotta yritin saada tietotekniikka-alan töitä ja lähetin tuhottomasti hakemuksia. Satoja hakemuksia ja pääsin vain kahteen haastatteluun.
Ketonen sanoo törmänneensä ikärasismiin. Hän oli tuolloin melkein viisikymppinen.
– Ajattelin, että tämä (it-ala) on nyt varmaan nähty.
Hän kertoi tilanteestaan vanhalle nuoruuden kaverilleen, johon hän oli löytänyt yhteyden 30 vuoden jälkeen Facebookin kautta.
– Hän sanoi, että kouluttaudu lähihoitajaksi, töitä kyllä löytyy.
Ketonen innostui, sopi tapaamisen työvoimatoimistoon ja kertoi olevansa kiinnostunut lähihoitajan oppisopimuskoulutuksesta. Ensin piti selvittää työkokeilussa, onko Ketosella oikeaa motivaatiota alalle ja tuleeko hän toimeen lasten kanssa.
Ketosen oppisopimuskoulutus psykologisen testin ja haastattelun jälkeen alkoi marraskuussa 2017, ja siihen kuului käytännön työn lisäksi opiskelupäivä kerran viikossa Varian Koivukylän toimipisteessä. Hän valmistui toukokuussa 2020 parhain arvosanoin ja sai kaksi stipendiä.
Lehmän hermoilla varustettu Ketonen on nyt unelmatyössään, eikä päiväkodin ajoittain kovakaan mekkala saa häntä hermostumaan tai stressaantumaan.