Ukrainalainen perheenäiti Nadiia Fedorova opiskelee suomea Länsiväylän toimituksessa.
Suomalainen elämäntyyli ja -rytmi, ystävälliset ihmiset, luonto, joukkoliikenne ja pyöräilytiet saavat kiitosta ukrainalaiselta Nadiia Fedorovalta.
Hän työskentelee kolme viikkoa Länsiväylän toimituksessa valokuvaajana ja opiskelee samalla suomen kieltä työelämässä.
Haastattelu luonnistuu jo suomeksi.
Fedorovan perhe muutti Suomeen miehen työn perässä 1,5 vuotta sitten, ennen sodan alkua.
Perheen 10-vuotias esikoispoika kävi ensimmäisen vuoden koulua integraatioluokalla. Nyt hän puhuu hyvin suomea, on siirtynyt normaaliin luokkaan ja pitää suomalaisesta koulusta.
– Suomalaiset opettajat ovat hänen kokemuksensa mukaan ystävällisiä ja tasa-arvoisia oppilaita kohtaan. Ukrainassa oppilaiden on teititeltävä opettajia ja he ovat paljon etäisempiä.
Perheen viisivuotias kuopus kaipaa yhä Kiovan lähettyvillä asuvia isovanhempiaan ja entistä kotiaan.
– Ehkä hänkin sopeutuu ajan myötä, Fedorova toivoo.
Kotona Fedorova kertoo keskustelevansa välillä jo suomeksi vanhimman poikansa kanssa. Kielitaito jakaa perhettä. Espoon Keilaniemessä it-alan peliyrityksessä työskentelevä mies on pärjännyt ilman suomen kieltä.
Kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan, Fedorova aloitti vapaaehtoistyön ukrainalaisten pakolaisten avustamiseksi.
– Koin aluksi olevani yksinäinen Suomessa enkä osannut suomea.
Mieltä painoivat huoli ja suru. Kiova oli jatkuvasti uutisissa. Vajaan 300 kilometrin päässä Kiovasta sijaitsevaa nuoruuden kotikaupunkia Vinnytsjaakin pommitettiin. Uutisista Fedorova näki, kuinka tutut rakennukset olivat liekkimeressä.
Vapaaehtoistyö viikoittain järjestetyissä, Ukrainaa tukevissa mielenosoituksissa on tuonut hivenen lohtua – ja uusia ukrainalaisia ja suomalaisia ystäviä
Kesällä Fedorova aloitti vihdoin toden teolla suomen kielen opiskelun.
– Haluan työskennellä mediassa tai perustaa oman yrityksen.
Ukrainassa Fedorova teki töitä freelance-kuvaajana ja kuvasi äitiyslomallaan muun muassa ukrainalaisia perheitä.
– Ne olivat lifestyle-kuvia perheistä. Ukrainassa on hyvin tyypillistä kuvata perheitä piknikillä, lempiharrastuksissaan tai lempiympäristössään.
Suomessa Fedorova on kiinnittänyt huomiota moniin eroavaisuuksiin. Elintarvikkeiden korkeat hinnat perheenäiti mainitsee ensimmäiseksi.
– Kun menen ruokakauppaan, katson hintoja kauhistellen. Kaipaan myös ukrainalaisia tuoreita vihanneksia ja hedelmiä.
Vaikka Kiova ei sijaitse meren rannalla, kaupoissa myydään runsaasti erilaisia kaloja.
– Suomessa tarjonta rajoittuu lähes pelkästään loheen. Lohikeitosta pidän.
Hän on havainnut ruokakulttuurista myös yhtäläisyyksiä.
– Molemmissa ruoka on ravitsevaa. Perunaa, lihaa ja punajuurta. Borssikeittoa, hän naurahtaa ja kertoo pitävänsä suomalaisesta lohikeitosta.
Kesällä Fedorova hämmästyi siitä, miten pääkaupunkiseutu tyhjeni lähes täysin.
– Kaikki lähtivät mökeilleen. Toki ymmärrän, että lyhyestä kesästä halutaan ottaa kaikki irti.
Fedorovan perhe samoilee ja käy vapaa-aikana piknikillä Nuuksion tai Sipoonkorven kansallispuistoissa.
– Ukrainassa on paljon vanhoja rakennuksia ja arkkitehtuuria. Suomessa olen kiinnostunut kauniista luonnosta.
Fedorovasta huokuu aito kiitollisuus suomalaisia kohtaan.
– Vastaanotto ja suhtautuminen ukrainalaisiin on ollut tosi lämmin. Mietin aluksi, että suomalaiset ovat ujoja, mutta huomasin sitten, ettei näin ole.
Toimituksesta lähtiessään Fedorova huomioi kollegansa päivittäin esimerkillisillä sanoilla: kiitos tästä päivästä!