Alppihiihtomies Kimmo Liljander, 65, keskittyy nyt Masters-sarjoissa laskevien aikuisten auttamiseen. Hän vie suojattejaan niin Vihtiin, Sallaan kuin Top Gearista tuttuihin maisemiin Italiaan.
Alppihiihtovalmentaja Kimmo Liljanderilla, 65, on vuosikymmenten kokemus juniori- ja seniori-ikäisten laskijoiden auttamisesta. Viime vuosina hän on saanut todistaa, miten laskettelun lisääntynyt suosio on tuonut uusia harrastajia myös ratalaskulajien pariin.
Liljander valmentaa Helsinki Ski Clubissa (HSC), joka kokoaa laskijoita Helsingistä, Espoosta, Vantaalta ja lähikunnista.
Leijonanosa hänen valmennettavistaan laskee Masters-sarjoissa, jotka ovat avoinna kaikenikäisille ja -tasoisille aikuislaskijoille.
– Ei ole enää mitenkään ihmeellistä, että laskijat ovat 70-vuotiaita. Viime kisassa oli eräs 72-vuotias laskija, joka palasi kilpailemaan, vaikka oli katkaissut ristisiteensä edelliskeväänä, Liljander kuvailee laskijoiden intoa.
Ratalaskussa kiehtoo vauhti sekä haaste tehdä puhtaita leikkaavia käännöksiä.
– Halutaan tehdä rinteeseen samanlaista jälkeä kuin luistimella jäähän. Kun käännökset vielä saa asettumaan radalla oikein, tulee onnistumisen elämyksiä. Onhan se kiehtovaa!
Vauhtilajien – syöksyn ja super-g:n – harjoitusten jälkeen porukan keskuudessa käy hirveä pulina.
– Jokainen haluaa kertoa, miten laski sen ja sen kohdan radasta.
Ratalasku on varsin hurjannäköistä, ja mitä lähempänä huippua ollaan, sitä isompia riskit ovat.
Liljander sanoo kuitenkin, että lajin voi aloittaa erittäin turvallisissa oloissa ilman ratakeppejä.
– Meillä HSC:ssä on ryhmiä, joissa treenataan käännöstekniikkaa muttei lasketa rataa. Kun taidot karttuvat, voi edetä seuraavaan ryhmään.
Nuorimmat Masters-laskijat ovat 16-vuotiaita. Moni nuoruudessaan lajia harrastanut palaa rinteeseen nelikymppisenä, kun lapsiperheen arki alkaa antaa myöten.
– Laskijoilla on hyvin erilaisia taustoja, mutta intohimo laskemiseen yhdistää. Moni käy kisoissa pelkästään hyvän fiiliksen ja sosiaalisuudenkin takia.
Masters-laskija voi edetä maailman huipulle asti. Sarjoissa lasketaan sekä maailman cupia että MM-kisat, ja muutamat suomalaiset ovat seisoneet palkintopallilla viime vuosina.
Masters-laskijat kisasivat Vihti Skissä viikonloppuna. Katso alta Pasi Rahikan koostama video päivän tunnelmista. Juttu jatkuu videon jälkeen.
Liljanderilla on alppihiihtopiireissä maine pidettynä valmentajana. Hän oli jo 1990-luvulla ohjaamassa junnuikäistä Sami Uotilaa, joka nousi huipulle hieman ennen Kalle Palanderin valtakautta.
Pitkä yhteistyö on tehnyt Vihti Ski -laskettelukeskusta pyörittävästä Uotilasta ja Liljanderista läheisiä ystäviä.
Juniorivalmennuksen Liljander sanoo lopettaneensa vuosia sitten, koska kyllästyi komenteleviin lasten vanhempiin.
– Erään juniorin vanhempi soitti viikonloppuna kello yhdeltä yöllä ilmoittaakseen, etten panostanut hänen lapseensa tarpeeksi, Liljander hymähtää.
Päätöksestään huolimatta hän antaa yhä opastusta useille lajilupauksille, kuten rovaniemeläiselle Roosa Teppolalle ja Yhdysvalloissa opiskelevalle, hyvinkääläislähtöiselle Julia Toivaiselle sekä harjavaltalaiselle Kia-Emilia Hakalalle.
Masters-valmennusta on pidetty Liljanderin mukaan joskus valmennuksen "roskaluokkana". Hän itse on toista mieltä.
– Aikuiset Masters-laskijat joutuvat tasapainoilemaan perhe-elämän ja harrastuksen välillä. Heille on tarjottava onnistumisia, jotta he pysyvät lajin parissa.
Äskettäin Linjander piti leiriä Sallassa ja Kemijärven Suomulla, jossa lasketaan Mastersien SM-kisat keväällä. Syksyisin hän matkustaa suojattiensa kanssa jäätikköleirille Italian Passo Stelvioon, jonne vie Top Gear -ohjelmastakin tuttu maailmankuulu alppitie.
Leipätyönään Liljander pyörittää alppihiihtoon ja pyöräilyyn erikoistunutta JK-Shopia Lohjalla yhdessä veljensä kanssa. Yritys maahantuo useita brändejä, kuten POC-kypäriä sekä Flaxta-suojia.
– Verotus on Suomessa todella kovaa, mutta jotain kai olemme tehneet oikein, kun 39. toimintavuosi on menossa, sanoo lamat ja taantumat selättänyt Liljander.
Kolmena–neljänä iltana viikossa Liljanderin voi nähdä Vihti Skin ja Kirkkonummen Peuramaan rinteillä valmentamassa.
– Olen yrittäjänä tottunut tekemään 6-päiväistä työviikkoa. Valmentaminen ja etenkin leirireissut tarjoavat arkeen jotain aivan muuta. Työn sijaan saan miettiä, miten teen laskijan käännökset entistä sujuvammiksi.
