Osmo Kontula jakaa tutkijatohtori Joona Räsäsen huolen seksuaaliseen yksinäisyyteen turhautuneista miehistä. Ongelmaa pitäisi hänen mukaansa ratkoa kohtelemalla ihmisiä yksilöinä, ei vanhakantaisen miehen mallin kautta.
Seksuaalinen yksinäisyys on todellinen ilmiö, ja se on pitkälti miehinen ongelma. Tätä mieltä on Väestöliiton seksologi Osmo Kontula.
Hän ymmärtää bioetiikan tutkijatohtorin Joona Räsäsen näkemyksen, että seksuaalinen yksinäisyys on myös yhteiskunnallinen ongelma. Hän oli kirjoituksessaan sitä mieltä, että yksinäisyys ja siitä kumpuava väkivallan uhka kannattaa ottaa Suomessakin tosissaan.
Räsänen kirjoitti viikonloppuna asiasta Helsingin Sanomiin.
– Lähtökohta on varmaan se, että ideaalina pidetään se, että on vakiintunut parisuhde, jossa silloin tällöin on seksiä. Tällaiseen kuvaukseen monen elämä sopii, Kontula pohtii.
Kaikki eivät tähän kuvaukseen kuitenkaan hänen mukaansa asetu.
– Sitten on miehiä, jotka putoavat sellaisesta elämästä tai eivät sellaisessa ole koskaan olleetkaan. Seurauksena meillä on paljon keski-ikäisiä miehiä, jotka asuvat yksin, ja heitä on paljon enemmän kuin naisia. Näillä miehillä kynnys löytää kumppani on aika korkea, Kontula sanoo.
On myös miehiä, jotka ovat olleet avioliitossa mutta joka on päätynyt eroon. Voimavarat lähteä ikään kuin uudelle kierrokselle saattavat olla vähissä.
Vahvimmat leijonat keräävät ryhmän naaraita ympärilleen, heikoimmat eivät.
Osmo Kontula
– Keski-ikäisissä miehissä on paljon heitä, jotka ovat eronneet ja joilla on vaikeuksia löytää uutta parisuhdetta. Siellä saattaa olla sosioekonomisesti huono-osaisempia ihmisiä, on alkoholiongelmia ja yksinäisyyttä ja yksin asumista, jopa syrjäytymistä. Se on se porukka, jotka ehkä naisten fantasioissa jää vähän syrjään, Kontula sanoo.
Väestöliiton tutkimusten mukaan niiden miesten, joiden on ollut vaikea löytää itselleen seksikumppania, määrä kaksinkertaistui vuosien 1992 ja 2015 välillä. Samaan aikaan miehet haluavat tutkimustulosten mukaan seksiä aiempaa enemmän.
– Televisiosta tulee paljon luonto-ohjelmia, joissa kerrotaan eri eläinlajien käytöksestä kumppanin valinnasta. Vahvimmat leijonat keräävät ryhmän naaraita ympärilleen, heikoimmat eivät.
Tämä kääntyy Kontulan mukaan monien miesten maailmassa sellaiseksi epäpäteväksi sukupuolimalliksi, jossa olennaista on kilpailla naisten huomiossa. Asiaan oppii, siihen ei varsinaisesti kukaan opeta. Jos on sellainen luonne, joka ei koe sopivansa ollenkaan siihen muottiin, jää syrjään helposti. Sellaiselle ihmisille on korkea kynnys lähteä tappelemaan naisten huomiosta, Kontula pohtii.
– Osalle miehistä yksinäisyys ja yksinäisyyteen pettyminen on paljon kovempi juttu kuin vastaavassa tilanteessa oleville naisille. Se on todellinen ongelma, josta puhutaan yllättävän vähän.
Hänen mukaansa naisilla täysin vastaavanlaiset haasteet eivät ole yhtä tyypillisiä.
Osmo Kontula on seurannut Joona Räsäsen tekstistä käytyä palautekeskustelua. Hän on ollut sen sävystä jopa yllättynyt.
– Mielestäni Räsäsen kirjoitus oli jopa toivottu avaus tähän keskusteluun. Sillä tavalla vähän kummastelin, millaista palautetta tämä miesten asioista keskustelu on aiheuttanut. Paikoitellen on tullut jopa sellainen olo, ettei miesten ongelmista saa puhua.
Samanlainen olo Kontulalle on joskus tullut vastaan kansainvälisessä järjestötyössä, jossa hän on ollut pitkään mukana.
– Siellä on käsitelty näitä asioita ja ongelmia. Olen pitänyt tärkeänä, että molemmat sukupuolet tulisi ottaa näissä keskusteluissa huomioon, naisten seksuaalioikeudet painottuvat aika monessa kohtaa.
Miten asiaa pitäisi sitten lähteä korjaamaan? Kontulan mukaan ensisijaisesti niin, että unohdetaan kaikenlaiset "perinteiset miehen mallit" ja kohdellaan kaikkia ihmisiä sellaisina kuin he ovatkin.
– Tutkijana vierastan yleistyksiä, koska kaikki ovat yksilöitä. Yleisesti ajatellaan sillä tavalla, että miehillä menee hyvin ja naisilla ei mene niin hyvin, ja ajatus kääntyy siihen suuntaan että miehiä suositaan ja miehillä on todella helppoa.
Kontulan mukaan huomioimatta tahtoo jäädä se, että on iso joukko miehiä jotka ovat pudonneet tämän kehyksen ulkopuolelle, eivätkä tahdo pärjätä siellä marginaalissa.
– Asiaa voidaan hoitaa seksuaalikasvatuksen avulla. On palattava siihen, että autetaan miehiä ja naisia kasvamaan yksilöinä, eikä käsitellä ihmisiä massana. Jokainen on kuitenkin omanlaisensa persoonallisuus, Kontula painottaa.
40%
Vuonna 2015 näin moni miehistä kertoi, että heillä oli ollut vaikeaa löytää seksuaalikumppania itselleen.