Maj-Britt Peranderin, 77, poikkeuksellinen matkustustyyli näkyy jo kauas laiturille. Kun lähes kaikki muut metrossa istuvat ihmiset selaavat älypuhelintaan, Perander pitää kädessään pokkaria. Historiallinen romaani kertoo toisesta maailmansodasta.
– Kirja tulee aina ennen puhelinta. Tämä on periaatteessa kannanotto.
Perander ei käytä julkisessa liikenteessä puhelinta juuri koskaan.
– Kun luen metrossa kirjaa, aika ei mene hukkaan. Yleensä minulla on aina kirja mukana, mutta voihan sitä joskus muita ihmisiäkin katsella, Kulosaareen matkustava Perander tuumailee.
Uli Emmesberg, 61, nostaa keltaisen kirjan näkyvästi kasvojensa korkeudelle.
– Minulla on joukkoliikenteessä kirja aina mukana. Olemme viimeinen sukupolvi, jolle kirja on näin tärkeä.
Saksalainen Emmesberg pyytää, ettei kirjan nimeä mainita lehtijutussa sen uskonnollisen aiheen vuoksi.
– Luen paljon myös romaaneja ja taidekirjoja. Metro on täydellinen paikka lukea kirjaa, koska kyyti on tasaisempaa kuin bussissa. Kirjat imaisevat minut sisäänsä niin, että oikealle asemalle jäämisen kanssa pitää olla tarkkana, hän naurahtaa.
Voin olla olla hetken poissa omissa ajatuksissani.
Iida Niemi sanoo, että metrossa on helppo keskittyä opintoihin. Hän kirjoitti nuottivihkoon musiikinteorian analyysiä. Hän lukee toisinaan metrossa myös kirjoja. Sami Kuusivirta
Herttoniemestä Espoon Aalto-yliopistolle matkustanut Sina Seyfi, 28, sanoo, että hän lukee metrossa kirjaa jopa nopeammin kuin kotona.
– Metrossa kaikki keskittyminen kohdistuu kirjaan. Täällä on erinomainen valo ja tasainen kyyti.
Iranista kaksi vuotta sitten Suomeen muuttaneella tutkijalla on käsissään taloustiedettä käsittelevä kirja.
– Aion lukea suomalaisia romaaneja, kun osaan kieltä paremmin. Lukeminen on parasta ajankäyttöä. Näen harvoin metrossa ihmisiä, jotka lukevat kirjoja.Käytän metrossa puhelinta vain silloin, jos pitää sopia jostain tapaamisesta.
Eero Myllyniemi vaihtoi puhelimesta luetut uutiset hetkeksi paperiversioon. Sami Kuusivirta
25-vuotiasIida Niemi kehuu keskittymiskykyään.
– Pystyn opiskelemaan metrossa hyvin, sanoo nuottivihkoon muistiinpanoja tekevä Sibelius-Akatemian opiskelija.
Puhelimen selaamiseen Niemi ei aikaansa joukkoliikenteessä yleensä käytä. Hän sanoo, että lyhytkin hetki ilman puhelinta rentouttaa kiireisen arjen keskellä.
– Voin olla silloin hetken poissa omissa ajatuksissani.
Eero Myllyniemi, 37, on napannut viereiseltä penkiltä Helsingin Uutisten numeron.
– Yleensä luen uutisia puhelimesta, mutta tuossa sattui olemaan lehti, Myllyniemi kertoo.
Tutkija Sina Seyfi, 28, sanoo lukevansa kirjaa metrossa nopeammin kotona. Sami Kuusivirta
Mitä ajattelee ihminen, joka ei metrossa lue kirjaa tai käytä älypuhelinta?
Olga, 63, kertoo pärjäävänsä matkan hyvin ilman erityistä tekemistä.
– Minulla on sellainen vanha näppäinpuhelin, josta ei voisi edes lukea uutisia. Olen erikoinen tapaus. Lapset pitävät minua sen vuoksi ihan dinosauruksena. Luen metrossa lehteä, jos löydän tuoreen numeron, Olga sanoo.
Kirjojen ja lehtien lukeminen ei ollut metrossa niin harvinaista, kuin voisi helposti luulla.
Kun toimittaja seurasi matkustajien puuhia keskiviikkona aamupäivällä, keskimäärin joka toisessa vuorossa oli ainakin yksi painomustetta tiiraava silmäpari.
2
