Ritva Mickelssonin mukaan talliympäristöllä olisi paljon annettavaa teineille ja erityisen tuen oppilaille.
Shetlanninponi Poju, 31, on saanut espoolaisilta koululaisilta rapsutuksia ja hellyyttä jo viidentoista vuoden ajan. Oppilaat ovat puolestaan saanet itsetuntoa ja onnistumisen kokemuksia, kertoo Ritva Mickelsson.
– Jos Poju olisi aikoinaan ollut koulussa, hänet olisi mitä todennäköisimmin siirretty erityisopetuksen ryhmään. Poju ei oikein löytänyt paikkaansa ja vahvuuksiansa, kunnes huomasimme, että hän on hyvä oppilaiden kanssa, kertoo Kaitaan koulun rehtorina työskentelevä Mickelsson.
Mickelsson on kehittänyt ja tutkinut sosiaalipedagogista hevostoimintaa juuri erityisen tuen oppilaiden oppimisen ja hyvinvoinnin tukemiseksi.
Hän väitteli hevosavusteisesta pedagogiikasta Helsingin yliopistossa 27. tammikuuta. Väitöksen mukaan talliympäristöä voidaan hyödyntää perusopetuksen tavoitteita toteuttavana oppimisympäristönä.
Mickelsson kiinnostui erityispedagogiikasta, kun yksi hänen oppilaistaan ei pystynyt saavuttamaan yleisopetuksen tavoitteita. Kouluttauduttuaan erityisluokanopettajaksi hän heräsi pohtimaan, pitäisikö erityisopetuksen olla muutakin kuin opetusta pienessä ryhmässä. Pitäisikö opetusmuodon tarjota oppilaille jotakin ”erityistä”?
– Oppilaalla, jolla on erityisopetuksen tarvetta, voi olla oppimisen vaikeuksien lisäksi surua siitä, että tuntee itsensä erilaiseksi kuin muut. Tämän vuoksi tarvitaan menetelmiä, joilla voidaan tukea oppilaiden itsetuntoa, motivaatiota ja sosiaalisia taitoja, Mickelsson vastaa nyt.
Poju on hyvä oppilaiden kanssa.
Ritva Mickelsson
Ensimmäiset oppilaat hän vei tallille jo reilut parikymmentä vuotta sitten.
– Kun menimme ”puhumaan hevosta”, paijailemaan ja halailemaan niitä, oli vaikea saada oppilaita tallilta pois, hän muistelee.
Mickelsson luonnehtii hevosta ainutlaatuiseksi oheiskasvattajaksi.
– Sillä on luontainen kyky havainnoida ympäristön tapahtumia ja antaa välitöntä palautetta. Se kommunikoi selkeästi kehonkielellä, jota oppilaat oppivat tulkitsemaan. Hevonen tarjoaa oppilaille myös mahdollisuuden osoittaa ja tunnistaa tunteitaan.
Sen jälkeen Mickelsson on käyttänyt hevosia apunaan monenlaisissa tilanteissa, esimerkiksi kaverisuhteiden luomisessa, kiusaamistilanteiden selvittämisessä ja koulupudokkuuden estämisessä.
Tallilla myös passiiviset tai auktoriteettia vastustavat nuoret on saatu mukaan yhteiseen tekemiseen.
– Jos oppilas ei ole oppimisen tilassa, hän ei pysty ottamaan opetusta vastaan, Mickelsson sanoo.
Mickelssonin väitöskirjatutkimukseen osallistui 60 Espoon alueellisissa erityisluokissa opiskelevaa kolmansien ja seitsemänsien luokkien oppilasta.
Tulosten mukaan hevostoiminnalla oli yhteyttä esimerkiksi oppilaiden keskittymiskyvyn paranemiseen.
– Tämä oli lupaava tulos huomioiden sen, että monilla näistä oppilaista erityisluokalle siirron taustalta löytyi tarkkaavuuden haasteita. Lisäksi poikien vetäytyneisyys ja psykosomaattiset oireet vähenivät hevostoiminnan jälkeen.
Mickelssonin mukaan erityisluokan sijaan on harkittava muita vaihtoehtoja aina, kun mahdollista, ja etenkin yläkoulussa aineenopettajien tarjoama asiantuntijuus eri oppiaineissa on tärkeää oppimiserojen ehkäisemiseksi.
– Myös oppilaat, joilla on erityisopetuksen tarvetta, tarvitsevat riittävät tiedot ja taidot toisen asteen opintoihin. Tästä syystä oppilaan tulisikin päästä yleisopetukseen aina, kun suinkin mahdollista.
