Elinluovutus verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen on käynnistynyt Suomessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa elinsiirto voidaan suorittaa, vaikka potilas ei olisikaan vielä aivokuollut.
Asiasta kertoo Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) tiedotteessaan.
Elinsiirto voi olla ainoa parantava hoito pitkälle edenneessä sairaudessa, mutta elinluovuttajista on kuitenkin jatkuva pula.
Husin mukaan aivokuolleiden elinluovuttajien määrä ei riitä kattamaan tarvittavien elinsiirteiden määrää. Tästä syystä useissa maissa on otettu käyttöön elinluovutus verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen.
Nyt tämä toiminta on siis käynnistynyt myös Suomessa.
– Tätä niin sanottua DCDD-toimintaa on valmisteltu Husissa vuoden 2019 alusta ja kokemukset ovat olleet hyviä, elinsiirto- ja maksakirurgian osastonylilääkäri Marko Lempinen ja valtakunnallinen elinluovutuskoordinaattori Anna-Maria Koivusalo kertovat tiedotteessa.
Elinluovutus verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen voi tulla kyseeseen, jos vaikeasta aivovauriosta kärsivän potilaan tila ei etene aivokuolemaan, mutta potilaalla ei ole paranemisedellytyksiä ja elintoimintoja pidetään yllä ainoastaan keinotekoisesti.
Tällöin luovutaan tehohoidosta, siirrytään hyvään loppuvaiheen saattohoitoon ja hänelle taataan arvokas kuolema.
Tällainen potilas voi olla elinluovuttaja verenkierron pysähtymisen jälkeen, mikäli hän ei ole elinikänään vastustanut elinluovutusta.
DCDD-toiminta on aloitettu munuaisensiirroilla. Jatkossa, kun toiminta vakiintuu, voidaan mahdollisesti siirtää myös maksoja, keuhkoja, haimoja ja jopa sydämiä.
DCDD-toiminta ei nopeuta Husin mukaan potilaan kuolemaa eikä aiheuta kärsimystä potilaalle. Halutessaan läheiset saavat olla läsnä hoidosta luopumisesta aina luovutusleikkaukseen asti.
Hoidosta luopuminen ja siirtyminen saattohoitoon tapahtuu normaalin tehohoitokäytännön mukaan.
– Elinluovutus ei ole hoidosta luopumisen syy. Päätökset hoidosta luopumisesta ja elinluovutuksen mahdollisuudesta ovat aina erillisiä päätöksiä. Elinsiirtokirurgit eivät osallistu päätöksentekoon hoidosta luopumisessa, Koivusalo korostaa tiedotteessa.
Hänen mukaansa päätös hoidosta luopumisesta tehdään aina lääketieteellisin perustein, hoitavien lääkäreiden toimesta ja moniammatillisesti.